Tykkimyssykurssilla - taas

Tykkimyssyjä Bragen kokoelmista.

 Minulla oli ilo saada osallistuin Bo Lönnqvistin luennolle Helsingissä Bragen (suomenruotsalaisen kulttuurin yhdistys) tiloissa.  Lönnqvist on kansatieteilijä, joka on kirjoittanut ja julkaissut useita kansallispukuihin (ja kansanpukuihin) liittyviä tutkimuksia. Nyt aiheena olivat tykkimyssyt ja päähineiden historia yleensä.

Yksivärisiä, kirjottuja sekä painokankaasta valmistettuja myssyjä. 

Kansan naisen tykkimyssy pohjautuu 1600-1700-lukujen säätyläisten päähinemuotiin. Ylellisyysasetukset rajasivat rahvaan silkin käytön päähineeseen ja huiviin. Tykkimyssyt olivatkin toinen toistaan kauniimpia! Onneksi niitä on myös säilynyt paljon, ainoastaan rusetit ovat monesti aikojen saatossa kadonneet tai ehkä käytetty loppuun. Tykkimyssymuodin hiivuttua säätyläiset siirtyivät käyttämään hattuja ja kansa verhosi päänsä huiveihin. Vasta 1920-30-luvulla hatun käyttö laajeni kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.

Kaavojen piirtämistä omaan tykkikoppaan.

Luennon jälkeen päästiin itse tekemään tykkikoppaa. Olen aiemminkin kirjoittanut tykkikopan teon vaiheista täällä. Tämä oli järjestyksessään neljäs tekemäni koppa, kohta menee varmaan rutiinilla... 

Koppa sidottu tukin päälle kuivumisen ajaksi.

Vähän vielä lisää sanomalehtipaperia ja ruispuuroa...

Koppa on valmis päällystettäväksi!

(kuvat Katrin Ompelimo, Pori)

Tykkikoppia kolmessa eri vaiheessa. Vasemmalla on uusin, keskellä on vatiinilla pehmustettu koppa ja oikeassa laidassa silkillä päällystetty koppa, josta puuttuu enää rusetti takaa (ja se tyllipitsi, joka on vielä vaiheessa...)

Ihania nauhoja Bragen myymälässä esim. tykkimyssyn ruseteiksi.