keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tykkimyssykurssilla - taas

Tykkimyssyjä Bragen kokoelmista.


 Minulla oli ilo saada osallistua Bo Lönnqvistin luennolle Helsingissä Bragen (suomenruotsalaisen kulttuurin yhdistys) tiloissa.  Lönnqvist on kansatieteilijä, joka on kirjoittanut ja julkaissut useita kansallispukuihin (ja kansanpukuihin) liittyviä tutkimuksia. Nyt aiheena olivat tykkimyssyt ja päähineiden historia yleensä.
Yksivärisiä, kirjottuja sekä painokankaasta valmistettuja myssyjä. 

Kansan naisen tykkimyssy pohjautuu 1600-1700-lukujen säätyläisten päähinemuotiin. Ylellisyysasetukset rajasivat rahvaan silkin käytön päähineeseen ja huiviin. Tykkimyssyt olivatkin toinen toistaan kauniimpia! Onneksi niitä on myös säilynyt paljon, ainoastaan rusetit ovat monesti aikojen saatossa kadonneet tai ehkä käytetty loppuun. Tykkimyssymuodin hiivuttua säätyläiset siirtyivät käyttämään hattuja ja kansa verhosi päänsä huiveihin. Vasta 1920-30-luvulla hatun käyttö laajeni kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.
Kaavojen piirtämistä omaan tykkikoppaan.
Luennon jälkeen päästiin itse tekemään tykkikoppaa. Olen aiemminkin kirjoittanut tykkikopan teon vaiheista täällä. Tämä oli järjestyksessään neljäs tekemäni koppa, kohta menee varmaan rutiinilla... 

Koppa sidottu tukin päälle kuivumisen ajaksi.

Vähän vielä lisää sanomalehtipaperia ja ruispuuroa...

Koppa on valmis päällystettäväksi!

(kuvat Katrin Ompelimo, Pori)
Tykkikoppia kolmessa eri vaiheessa. Vasemmalla on uusin, keskellä on vatiinilla pehmustettu koppa ja oikeassa laidassa silkillä päällystetty koppa, josta puuttuu enää rusetti takaa (ja se tyllipitsi, joka on vielä vaiheessa...)

Ihania nauhoja Bragen myymälässä esim. tykkimyssyn ruseteiksi.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Mekko ja toinen mekko - The Dress and Another Dress

Follow my blog with Bloglovin
Vinoon langansuuntaan leikattu kellotettu helma laskeutuu kauniisti ja tasaisemmin kuin jos langansuunta on keskiedessä suora.
(Kuva Katrin Ompelimo, Pori)
 Meillä on pihassa kaunis vaahtera. Syksyllä se on erityisen kaunis punaisine ja keltaisine lehtineen. Ainut huono puoli on, että ne lehdet irtoavat syksyn kääntyessä talveksi ja silloin haravoitavaa on paljon. Tänä vuonna ajattelin vähentää haravoinnin tarvetta ainakin prosentilla, kun halusin kokeilla, millainen mekko syntyisi vaahteran lehdistä. Ompelin ensin alusmekon, jonka päälle ajattelin lehdet ommella. Valitsin syksyn värimaailmaan (ja vaahteranlehtiin) sopivan sinapinkeltaisen ruutukankaan, aito retrokangas paksua puuvillaa. Kun sain mekon valmiiksi, tajusin, etten raaskikaan peittää sitä lehdillä, se oli kaunis sellaisenaan! Niinpä minun piti ommella toinen alusmekko...

 Vaahteranlehtiä kottikärryjen sijaan pyykkikoriin.

Vaahtera.

 Ompelen lehtiä kerros kerrokselta mekon helmaan. Tässä olisi ollut hyvä tosi piiitkäkaulainen ompelukone. Kaikki lehdet eivät olleet enää ihan laadukkaita, mutta huonommat peittyivät parempien alle antamaan volyymia.

 Pääntie. Pienemmät lehdet liimasin päällimmäisiksi, näin ompeleet jäivät piiloon.

Katrin Ompelimo, Pori
.
Katrin Ompelimo Pori vaahteramekko 
Valmis mekko. Kun sain mekon valmiiksi, oli jo niin pimeää, etten voinut ottaa kuvia ulkona. 
Ehkä kertakäyttöinen, mutta ekologinen siitä huolimatta.

Ps. Toivottavasti kukaan ei hermostunut toistuviin Katrin Ompelimo-teksteihin. Testailen googlenäkyvyyden saavuttamista. Olo on kuin neulanetsijällä heinäsuovassa ;)
Liityin vihdoin myös Bloglovin´ -listalle. Voit seurata minua siellä! Blogilistahan, jossa olin aiemmin, lopetti toimintansa.