maanantai 9. syyskuuta 2013

Metsänkeiju - Fairy of the Forest - En skogälva

Eilen, kun lähdin sauvakävelylenkille, sain huiman idean nähdessäni usvan nousevan peltojen ylle tien toisella puolen. Tänään, nyt heti, täytyy kuvata keijunmekko! ("Äiti, miksi sä saat aina illalla päähänpistoja?")
 Huomasin, että pimeä tulee yhä nopeammin. Elokuussa se vielä hiipi hiljaisesti luoksemme, nyt se säntää suoraan kimppuun, aivan varoittamatta.

 Rantaniityllä on vielä hetken valoisaa, aurinko laskee meren taakse.


 Lehmä katselee keijua, lieneekö tuttu näky eläimille...


 Muistaakseni murattiköynnöksen alkuperäinen käyttöidea oli hyödyntää niitä suorien verhojen keräilynauhoina. Siitä on jo vuosia, verhoja vaan ei ole näkynyt, joihin sitä suunnittelin, mutta muita käyttötarkohteita on vuosien varrella ilmaantunut kuten lahjapakettien koristeena, lampun koristeena ja nyt köynnös somistaa kauniisti keijupukua.

Viime katse lehmiin.
Keiju haihtuu metsän hämärään.

 Miksi keijuja on vaikea nähdä? Ne sulautuvat niin hyvin metsän siimekseen, että aikuiselle se on miltei mahdotonta!

 Hämärä laskeutuu rantaniitylle.

 Kuvankäsittelyleikkiä.

 Puvun hameosa on nelikerroksinen. Päällä on kolmea eri sifonkia, alla samaa lycratrikoota kuin puvun yläosassakin. Kaikki helmat leikkasin sattumanvaraisesti ja asettelin lattialla sopivaan asentoon. Helma on täyskello. Kaavapohjana on joku vanha luistelupuvun kaava, joka on käyttökelpoinen moneen juttuun. Niin, ja jälleen kaikki kankaat (ja tekokukat) löytyivät varastoista...


 Pukuun kuuluu myös siivet (jostain valmiina ostetut), mutta keijukainen ei suostunut enää pukemaan niitä kuvauksiin... Tuunasin siipiä ompelemalla niihin pari kukkaa ja muutaman lehden.
 Naamiaisiin tarvittiin tietysti myös kasvomaalaus. Kuva keväältä.
Nykykeiju taipuu myös Lidlin tennareihin, jos on pakko.

8 kommenttia:

Ilona Winebridge kirjoitti...


kunpa omassa Satumetsässänikin näkisin joskus näin ihastuttavan keijukaisen, istuisin hipi hiljaa mättäällä ja nauttisin Keijun herkästä kauneudesta! sauvakävelynne vaihtui luovaan kuvaussessioon, upeaa. erityisesti pidin kuvista "Keiju haihtuu metsän hämärään".

Elli kirjoitti...

ihana keiju, ja upea toi kasvomaalaus!

Diina kirjoitti...

Kiitos Ilona ja Elli!
Tykkäsin kans kuvien tunnelmasta hämärtyvässä illassa, vaikka toki kuvaajassa ja kamerassa olisi vielä paljon toivomisen varaa :)

puudeli kirjoitti...

Hahhaa onpa hauskaa kun löytää pikkuserkkunsa ( jota ei oikeastaan edes tunne) äidin käsityöaiheisen blogin ihan sattumalta! :D Mutta oot tosi taitava! :) tässä vielä linkki mun käsityöaiheiseen blogiin: http://myloveforcrafts.blogspot.fi/

Diina kirjoitti...

Kiitos samoin, puudeli! Hauska tavata täällä :D

kosotäti kirjoitti...

Kiitos kun liityit blogini lukijoihin:) Mie tulin sitten tänne.

Tosi mahatva ja ihana keiju, illan hämyssä liikkeellä, nyky keijuilla voi kultakenkien sijaan olla ihan hyvin lenkkarit.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Ihana keiju!
(Kengät ja korvikset olis pitänyt olla pois, niin olisi ihan aitona mennyt.. ;o)) )

Diina kirjoitti...

Hei Pirjo-Riitta! Kiva "nähdä" sinutkin täällä pitkästä aikaa! Mitä, eikö keijuilla olekaan korviksia tai kenkiä ;) Tuossa iässä alkaa olla sen verran vaikea saada enää valokuvamalliksi, että muutamia myönnytyksiä pitää tehdä...