torstai 15. elokuuta 2013

Elokuu

Suurin syy blogin hiljaisuuteen ei ole se, etten ole tehnyt mitään käsitöitä. No, kesälomalla en muistaakseni koskenut ompelukoneeseen, paitsi ehkä korjasin jonkun pienen jutun. Pääsin hyvään alkuun kansallispuvun essu numero kakkosen ompelussa. Tosin ompelu lopahti siihen, kun en löytänyt kanttinauhaa sieltä, missä sen pitäisi olla (nauhalaatikossa), enkä myöskään sieltä, missä se olisi voinut olla (kansallispukutarvikekassissa) enkä mistään muualtakaan, vaikka tiedän sen jossain olevan. Pari kertaa suunnittelin meneväni ostamaan uutta kanttinauhaa, mutta tie ei vienyt keskustaan kertaakaan kesäloman! aikana ja taas marketista (josta sitä olisi varmaan myös ollut saatavilla) en koskaan muistanut sitä katsoa.

Kevään aikana ompelin tyttärelle kolme mekkoa. Suurin syy blogin hiljaisuuteen ei siis ole se, etten olisi tehnyt mitään. Suurin syy on se, etten saa niitä kuvatuksi. Ensimmäisestä mekosta on muutama kuva, joihin en ole kauhean tyytyväinen. Lisäksi ne sijaitsevat eri kansioissa (on otettu eri aikaan), joten on vaivalloista etsiä niitä. Toisestakin mekosta on muutama kuva, mutta silloin oli jäätävä ilma ja puhuttiin, että palataan asiaan kesällä. Ei palattu. Koskaan ei ollut sopiva aika. Ja itseasiassa, kolmannestakin mekosta, jonka tein häthätää kevätjuhliin edellisenä päivänä, on muutama kuva otettuna häthätää  kotipihassa ennen kevätjuhlien alkua. Tuttuun tyyliin oltiin jo melkein myöhässä, joten siihenkin kuvaukseen piti palata myöhemmin.

Tarkemmin ajateltuna suurin syy ei ole edes se, että en saa kuvatuksi, vaan se, etten ole tyytyväinen kuviin.
Nyt, kun katselen tätä kuvaa, huomaan myös kevään kylmyyden olleen yksi syy kuvaamattomuuteen. Mekon yläosa ei näy, koska kaupasta ostettu bolero peittää sen. Mutta otapa nyt noin kymmenessä asteessa kuvia ilman boleroa niin koululainen saa muutaman vapaapäivän koulusta flunssan merkeissä...

Mukavaa syksyn alkua!

5 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Kaunis mekko.
Olet taitava.

Ilona Winebridge kirjoitti...

kuulosti jotenkin kovin tutulta, noin minullekkin kävi useimmiten kun lapsukaiset oli pieniä. nyt ovat jo lentäneet pesästä kaikki tahoilleen ja minulla ei ole muuta kuin aikaa, toisaalta ei ole enää samallalailla kuvattavaa kuin lasten ollessa pieniä. mukavaa seurata kansallispukuprojektisi edistymistä, saatika nähä se sitten valmiina joku päivä:))

Siru kirjoitti...

Kävin kurkkaamassa sun nukkistaloa.
Se on hieno. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan värinen mekko. Luulin jo kadottaneeni koko blogin, mutta kirjanmerkkilista on yllättävä..

Diina kirjoitti...

Hei! Kiitos kaikista kommenteistanne! Kiva, kun olette piipahtaneet vaikka tällä hetkellä täällä onkin aika hidasta päivitysten kanssa.