Tästä kuvasta tuli hassunnäköinen, ihan kuin hattu leijuisi ilmassa ja olisin leikannut sen jostain toisesta kuvasta, mutta niin hienoa tekniikkaa en osaa. Hattu on oikeasti vaahteranlehtien päällä, jotka odottavat haravoimista pihassamme.
Olin viikonloppuna huovutuskurssilla. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 13 vuotta, ellei nyt oteta lukuun joitain neulahuovutuskokeiluja ja paria lankahuovutustekniikalla tekemääni peltimäistä huivia, joille en ole keksinyt mitään käyttöä...Otin koululaisen mukaan välttyäkseni "miksen mä koskaan saa mitään" ja "määki haluun tehdä tollasen" -lauseilta. Alku sujuikin hyvin ja hattu muotoitui ahkerasti työskennellen, mutta sitten sunnuntaina, kun piti vielä valmistaa rannekkeet, iski väsy. Mutta saatiinpa aikaan kaksi hattua!
Tässä hiippapiponi ensimmäisessä työvaiheessa. Käytettävissä oli merinovillaa ja karstavillaa. Päädyimme merinoon välttyäksemme kutittavuusongelmalta. Villaa ladottiin kerroksittain kaavan päälle vuorotellen pysty- ja vaakasuoraan. Kerrosten välissä villat kasteltiin saippuavedellä ja paineltiin kevyesti.
Sama vaihe kettuhatussa.
Kun kaikki kerrokset oli ladottu, alkoi huovutus. Koululainen käytti rullaustekniikkaa (välillä myös jaloilla)
ja minä huovutin hyttysverkon läpi hieromalla.
Kun hattu oli huovutettu hyvin molemmilta puolilta, avattiin hatun suu (pukemisen helpottamiseksi...)
Välillä hattu laitettiin mikroon lämpeämään...
...ja sitten taas vanutettiin hattua oikeaan kokoon.
Viimeiset muokkaukset kaulimalla.
Märkä hattu tukin päällä odottamassa lopullista muotoa.
Vielä kosteahkot hatut sovituksessa.
4 kommenttia:
Ompa ihanat hatut,omatekemät, eikä kenellääkään toisella samanlaista.
Nuorena miekin tein palon hattuja, mutta nyt ei enää kädetja selkä kestä rullaamista.
Se rullaaminen siinä onkin ikävin/pitkästyttävin vaihe!
Ihanat hatut. Etenkin tuo kettu miellyttää silmää :)
ihania töitä! :)
Lähetä kommentti