torstai 8. lokakuuta 2009

"Virta venhettä vie"

Jossain kohtaa ajan virtaa
mä purteen astua sain.
Pieni oli pursi ja ajan tullen
toisen pienen purren hain.

Joskus oli pursi ahdas,
joskus virran kivet
purren pohjaa moukaroi.
Joskus paistoi aurinko,
joskus rankkasade löi.

Joskus oli virta vuolas,
vauhdikkaasti matka taittui,
kuin huomaamatta
ajan mitta karttui.

Kun vihdoin pursi saapui rantaan
ja eessä oli määränpää,
huomasin tää kaikki olikin
vain ohikiitävää.

Diina

Runotorstain haasteena on "virta".

13 kommenttia:

Pisara kirjoitti...

ohikiitäväähän tämä kaikki vain, seilasi sitten sateessa tai paisteessa.

aino kirjoitti...

Elämän virta suuri tai pieni, se on minun tieni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kas tuossapa virtaa jo kylliksi.

Ilona Tammi kirjoitti...

Kuin vanhan ajan mestarin kynästä.

helanes kirjoitti...

Lastu lainehilla.

SusuPetal kirjoitti...

Soljuvasti riimit virtaa,
kutoen elämäsi pirtaa.

arleena kirjoitti...

Näin me keikumme virran mukana kohti rantaa.
Soljuva runo.

Diina kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

hemmetti kirjoitti...

Jotenkin vanhanaikaisen tuntuinen runo, positiivisella tavalla. Ja hyvin virtaa :) Ohikiitävää, niin totta...

aimarii kirjoitti...

Hyvää riimittelyä, se virtaa hyvin.
Ajan virrassa saadaan olla hetki vain.

Una kirjoitti...

Näin se menee...


Nyt mun mielessä soi Juha Tapion ohikiitävä... =)

Demetrius kirjoitti...

Kaunis, perinteinen runo, kuin iltavirsi.

Diina kirjoitti...

Kiitos taas, perinteinen ja vanhanaikainen..niin, toisinaan voisin asua museossa.