Tykkimyssyn kuulumisia

Hei pitkästä aikaa!
Syksyn harmaus on vallannut maiseman ja mielen. Talviuni painaa päälle, mutta onneksi kynttilän liekki valaisee ja lämmittää pimenevinä iltoina.
Minulla oli tarkoitus tehdä kesälomalla paljon kaikenlaisia käsitöitä, mutta sitten kuumuus iski täysillä ja luovutin. Keskityin varjoisten paikkojen etsintään ja uimiseen. Syksyn myötä olen pikkuhiljaa palannut neulomaan, ompelemaan ja kansallispukukurssille. Tykkimyssy kun on yhä kesken...

 Kirjonnat valmiina. Tosin tarkistettuun Keski-Suomeen pukuun ei olisi kuulunutkaan kirjonta vaan pelkkä musta silkki. Teen sitten seuraavan ilman :) Tässä silkki laitettuna kopan päälle. Seuraava työvaihe on kiinnitys laskospohjiin.

 Ja pirtanauhaharjoittelua, pirtanauha numero 3 menossa. 

Lopuksi vielä reikäompelua. Hammasrivistä lähdetään!

50-luvun tyyliin - Dress from the Fifties

Porissa oli toukokuun puolivälissä museoiden yö. Kävin parin tyttösen kanssa Satakunnan museossa iltasella. Siellä oli mm. Daamit ja plyymit -näyttely, jossa oli esillä naisten asusteita (käsineitä, irtokauluksia, hattuja, viuhkoja...) 1800-luvulta lähtien.

Alakerrassa pääsi tutustumaan museolle lahjoitettuihin vaatteisiin, jotka olivat museovieraiden soviteltavissa tapahtuman ajan. Rekeissä riippui valikoima naisten ja miesten vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä. Tyttäreni innostui kokeilemaan yhtä 50-luvun mekkoa, johon ihastui niin, että se meni ommeltavien vaatteiden tilauslistalle. Sattumoisin kesäkuussa oli sopivasti syntymäpäiväjuhlat, joten tämä mekko ei joutunut odottamaan toteutumistaan montaa vuotta.

Tässä ensin kuvat museossa:

Kuvien laatu on kehno, valitan. Johtuu mm. museon valaistuksesta ja mallin paikallaanpysymättömyydestä. Mutta kyllä ennen vanhaan osattiin pukeutua! Oli käsineet, hatut ja päivänvarjot...

Ja sitten vielä kuva toisilla asusteilla :)

Tässä museopuvun kopio. Kuvissa näyttää yllättävän samanlaiselta, mutta jos laitettaisiin mekot vierekkäin, eron huomaisi heti. Kangasta oli tietysti mahdotonta löytää ihan samanlaista. Kävimme Eurokankaassa ja olimme jo lähdössä pois toivottomina, kun huomasimme turkoosin pitsimäisen verhokankaan. Retromekko on siis tehty verhokankaasta! Alla on ihonvärinen vuorikangas, kuten esikuvassakin.

Kaavapohja löytyi Burdan lehdestä 2-94 (eihän se ole kuin 20 vuotta vanha!) Leikkaussaumat olivat aikalailla kohdillaan, hihat muutin holkkihihoiksi esikuvan mukaan, pääntiestä tuli neliönmallinen ja edessä olevan napituksen jätin tietysti pois, koska taakse tuli vetoketju.

Poimittua pirtanauhaa - Band weaving

On niin ihanaa, kun aina löytyy uusi käsityön laji tai tekniikka, johon voi hurahtaa täysillä! Tällä viikolla kurssilla opeteltiin kutomaan poimittua pirtanauhaa. Loimen luomisen jälkeen jäi niin lyhyt aika itse kutomiseen, etten ehtinyt sisäistämään poimimisen ideaa juuri lainkaan. Asia jäi vaivaamaan ja niinpä kotona etsin Youtubesta videoita (mihin nykykäsityöläinen joutuisikaan ilman Youtubea...!) pirtanauhan teosta. Tässä yksi hyvä:

https://www.youtube.com/watch?v=owtV3YEly18

Kello oli puoli yksitoista tiistai-iltana, kun mies tuli töistä ja minä olin vielä kutomassa pirtanauhaa! Siinä on sama juttu kuin neulomisessa: vielä tämä yksi kuvio...ei millään malta jättää kesken.
Oma nauhani näyttää nyt tältä:

Virheitä kyllä riittää...vaikka yritinkin ottaa kuvan tietysti parhaiten onnistuneesta kohdasta ;)
Malli on Viivi Merisalon kirjasta Nauhoja.

Pirtanauhakurssilla

Elämäni ensimmäisen pirtanauhan alku (ellei oteta lukuun sitä harjoitelmaa kauan sitten, jonka aloitin leikkikangaspuilla...) Vääntäyidyin kurssille kauheassa flunssassa, sillä en halunnut jäädä mistään paitsi vain neljän kokoontumiskerran pituisella kurssilla.
Tarvitsen pitanauhaa kansallispuvun hameen helmaan, mutta haluan oppia tekniikan myös muuten vain, pirtanauhat ovat kauniita!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Hyvää tätä vuotta kaikille lukijoilleni!
 Huomasin, että jos haluan kirjoittaa tänne jotain jo tammikuussa, tänään on viimeinen mahdollisuus. Talviuniaika on ohi? Lienee aika herätä kevääseen?

No olenko nukkunut talviunta? Olisin niin halunnut! Pitkä, pimeä ja sateinen alkutalvi masentaa kenet tahansa. Olen seurannut lintuja pihavuorimännyssämme, jonne iskin kauralyhteenkin. Talipallot riippuvat kätevästi kesäisessä kukkaruukun ripustuskoukussa...

Olen asetellut tapettimalleja keittiön seinälle (varma keväänmerkki!) ja ottanut pois ja laittanut uusia.. Tunkkainen keltainen maali saisi vihdoin väistyä raikkaan punavalkoisen tieltä, mutta näyttääkö tuo raidallinen silti enemmän flanellipyjamalta kuin tapetilta...

Olen kutonut sukkia ja aloittanut säärystimiä ja purkanut ja aloittanut uudelleen. Hämmästyksekseni olen myös löytänyt kaapista vanhoja aloitettuja sukankutimia, joista minulla ei ole ollut mitään muistikuvia. Ilmeisesti olen ollut ennenkin talviunessa.

Nalle kukkaketo, väri syreeni.

 Sydänsukkien ohje taannoisesta Novitan sukkalehdestä. Johtuen löysästä käsialastani käytän Nalle-lankaan 2,5 mm puikkoja. Sydänsukissa ohjeen mukainen 60 s. kokoon 38. Ehkä hiukan reilu, mutta ei haitanne.

 Aina, kun saan kukkia, niitä on kuvattava, oli pöytä sitten kuinka sekainen tahansa.

Tapettimalleja ja lisää sekaisia pöytiä...