Kettu ja tonttu - huovutettuja hattuja

Tästä kuvasta tuli hassunnäköinen, ihan kuin hattu leijuisi ilmassa ja olisin leikannut sen jostain toisesta kuvasta, mutta niin hienoa tekniikkaa en osaa. Hattu on oikeasti vaahteranlehtien päällä, jotka odottavat haravoimista pihassamme.

Olin viikonloppuna huovutuskurssilla. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 13 vuotta, ellei nyt oteta lukuun joitain neulahuovutuskokeiluja ja paria lankahuovutustekniikalla tekemääni peltimäistä huivia, joille en ole keksinyt mitään käyttöä...Otin koululaisen mukaan välttyäkseni "miksen mä koskaan saa mitään" ja "määki haluun tehdä tollasen" -lauseilta. Alku sujuikin hyvin ja hattu muotoitui ahkerasti työskennellen, mutta sitten sunnuntaina, kun piti vielä valmistaa rannekkeet, iski väsy. Mutta saatiinpa aikaan kaksi hattua!

Tässä hiippapiponi ensimmäisessä työvaiheessa. Käytettävissä oli merinovillaa ja karstavillaa. Päädyimme merinoon välttyäksemme kutittavuusongelmalta. Villaa ladottiin kerroksittain kaavan päälle vuorotellen pysty- ja vaakasuoraan. Kerrosten välissä villat kasteltiin saippuavedellä ja paineltiin kevyesti.

 Sama vaihe kettuhatussa.

 Kun kaikki kerrokset oli ladottu, alkoi huovutus. Koululainen käytti rullaustekniikkaa (välillä myös jaloilla)

 ja minä huovutin hyttysverkon läpi hieromalla.

 Kun hattu oli huovutettu hyvin molemmilta puolilta, avattiin hatun suu (pukemisen helpottamiseksi...)

Välillä hattu laitettiin mikroon lämpeämään... 

 ...ja sitten taas vanutettiin hattua oikeaan kokoon.

 Viimeiset muokkaukset kaulimalla.

 Märkä hattu tukin päällä odottamassa lopullista muotoa.

 Vielä kosteahkot hatut sovituksessa.

Akryylimaalauskurssilla

Osallistuin akryylimaalauksen viikonloppuun Liisa Ekqvistin galleriassa. Teemana oli syksyn muutos ja inspiraatiota haettiin läheisestä luonnosta (naapurin pihasta). Opettaja Johanna Vuollet avasi akryylimaalauksen saloja ja kertoi eri tekniikoista. Käsityötähän tämäkin...

 Ensi harjoiteltiin siveltimen käyttöä ym. Ruusut ilmestyivät paperille harjoitellessani palettiveitsen käyttöä.

Oikeastaan piti tehdä luonnoksia lehtiöön, mutta otin myös kännykkäkameralla muutamia kuvia, jotta muistaisin värisävyt. On muuten aika turhauttavaa yrittää katsoa valoja ja varjoja 3.5 x 5 cm ruudulta, joka pimenee vähän väliä...

Kyllä oli vaikeanmallinen lehti, mikä lie nimeltään, piirtää!

 Kurssi oli antoisa, harjoittelu jatkuu.

Maaginen

Vanhuus ei tule yksin, nyt alan toistamaan itseäni. Tai ainakin lataamaan samoja kuvia uudelleen, mutta jos tykkää jostain kuvasta, niin mikä ettei. Kyllähän sitä samaa lauluakin kuuntelee kerran toisensa jälkeen (kunnes joku perheenjäsen huomauttaa, että eiköhän se jo kuultu...)

Piiitkästä aikaa osallistun valokuvatorstain haasteeseen.

Aiheena "Maaginen".

Metsänkeiju - Fairy of the Forest - En skogälva

Eilen, kun lähdin sauvakävelylenkille, sain huiman idean nähdessäni usvan nousevan peltojen ylle tien toisella puolen. Tänään, nyt heti, täytyy kuvata keijunmekko! ("Äiti, miksi sä saat aina illalla päähänpistoja?")

 Huomasin, että pimeä tulee yhä nopeammin. Elokuussa se vielä hiipi hiljaisesti luoksemme, nyt se säntää suoraan kimppuun, aivan varoittamatta.

 Rantaniityllä on vielä hetken valoisaa, aurinko laskee meren taakse.

 Lehmä katselee keijua, lieneekö tuttu näky eläimille...

 Muistaakseni murattiköynnöksen alkuperäinen käyttöidea oli hyödyntää niitä suorien verhojen keräilynauhoina. Siitä on jo vuosia, verhoja vaan ei ole näkynyt, joihin sitä suunnittelin, mutta muita käyttötarkohteita on vuosien varrella ilmaantunut kuten lahjapakettien koristeena, lampun koristeena ja nyt köynnös somistaa kauniisti keijupukua.

Viime katse lehmiin.

Keiju haihtuu metsän hämärään.

 Miksi keijuja on vaikea nähdä? Ne sulautuvat niin hyvin metsän siimekseen, että aikuiselle se on miltei mahdotonta!

 Hämärä laskeutuu rantaniitylle.

 Kuvankäsittelyleikkiä.

 Puvun hameosa on nelikerroksinen. Päällä on kolmea eri sifonkia, alla samaa lycratrikoota kuin puvun yläosassakin. Kaikki helmat leikkasin sattumanvaraisesti ja asettelin lattialla sopivaan asentoon. Helma on täyskello. Kaavapohjana on joku vanha luistelupuvun kaava, joka on käyttökelpoinen moneen juttuun. Niin, ja jälleen kaikki kankaat (ja tekokukat) löytyivät varastoista...

 Pukuun kuuluu myös siivet (jostain valmiina ostetut), mutta keijukainen ei suostunut enää pukemaan niitä kuvauksiin... Tuunasin siipiä ompelemalla niihin pari kukkaa ja muutaman lehden.

 Naamiaisiin tarvittiin tietysti myös kasvomaalaus. Kuva keväältä.

Nykykeiju taipuu myös Lidlin tennareihin, jos on pakko.