Äkkiä mahasta pois
jospa maailmassa hauskempaa ois.
Voi, täällä kaikki niin suurta on
vaippakin suunnaton!
Ihmetystä, kummastusta
päivänvalon tutkimista.
Eikä aikuiset tietää voi
mikä ruohonkorren takana soi
siellä leppäkertun laulun nähdä voit
ja heinäsirkan säestyksen koit.
Silittää saat kastemadon selkää
sammakkoakaan et sä pelkää
kärpäsen tahtoisit kotiisi ottaa
tulitikkurasiaan asunnon laittaa.
Täällä jättiläisten maassa
moni aikaa haaskaa
kunpa tarttua vois
pienoiseen käteen
silmissään nähdä sais
auringon säteen.
Diina
Runotorstain haaste oli kirjoittaa keskosiin tai keskosuuteen liittyviä runoja. Runoni taitaa kuitenkin sopia enemmän peruslapsuuteen.
12 kommenttia:
Vaikea haaste, mutta haastava, hyvin olet onnistunut.
Pidin runossasi ajatuksistasi:
Silittää saat kastemadon selkää
sammakkoakaan et sä pelkää
Hienosti kirjoitit. Runossa on paljon juuri niitä tunteita, joita kaiken syntyneen alussa on.
Todella kaunis ja kiva runo. Kiitos. :)
Mukavasti yhdistit kaksi maailmaa, hellyttävästi kuvailit pientä ja rohkeaa... Tästä nousi hymy huulille, viimeinen säkeistä vakavoitti ja laittoi miettimään!
Runossasi keskoslapsi on samanlainen kuin muutkin lapset, vain vaipan suuruus kertoo jotain kokoerosta, ja juuri se samuus on hellyttävää: vauva / lapsi on aina pieni ja maailma hänelle uusi.
Mukava runo jossa huumoriakin suunnattomien vaippojen muodossa.
Minna: ole hyvä! Kiitos Ari, Arleena, Crane!
Tuima ja Erikeeper: tuo vaippa tuli siitä kuvasta!
Aihe oli vaikea, kun ei ole mitään kokemusta keskoslapsen maailmasta. Olisin halunut sisentää nuo keskimmäiset säkeet, mutta blogger ei suostunut (taaskaan) yhteistyöhön kanssani..
Kaunis ja koskettava runo.
Hieno ja hauska muistutus siitä että tärkeät asiat eivät aina ole suuria, ja lapsen silmiin katsomalla näkee ihmeen.
Kiitos, ihanan hauska mutta silti täynnä tunnetta.
Kiitos!
T: pikkukeskosen äippä
Kiitos Hilbert, Demetrius ja Piuku!
Kaikki on keskoselle suurta: muistan, kun pojallamme keskolan tutti peitti puoli naamaa.
Lähetä kommentti