Elämättömät hetket unissa.
Viha, jonka sulloit purkkiin
pyrkii öisessä näytelmässä vapauteen
mutta unen kansi vangitsee
sinut yhä uudelleen.
Herätessäsi et tiedä,
mikä on totta.
Diina
Päätin osallistua Runotorstaihin. Aiheena oli: Kirjoita runo niistä ajatuksista tai tunnelmista, joita haasteteksti sinussa herättää. Voit myös tarttua yhteen sanaan. Tämänkertainen teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):
"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."
En kirjoita, että osallistuin ensimmäistä kertaa, koska se sisältää mielestäni oletuksen, että osallistun sitten myöhemminkin. Eihän nykyajan joka suunnassa hötkyilevä ihminen sellaista voi luvata.
7 kommenttia:
Hyvä juttu, lupaisit nyt jotain.
Olen ennenkin vastannut. Suuremmalla suulla. Kumpi lopulta on totta uni vai valve?
"Viha, jonka sulloit purkkiin / pyrkii öisessä näytelmässä / vapauteen" tästä säkeistöstä pidin.
Ilona vei sanat suustani.
Runo on kaunis ja tosi.
Kati
Kaunis kiitos kommenteista!
Kiitos vierailusta, Diina.
Tämä runo kolahti minuun... :) Ja ihania käsitöitä sinulla myös blogissasi.
Lähetä kommentti