perjantai 18. syyskuuta 2009

Runotorstai perjantaina

Elämättömät hetket unissa.

Viha, jonka sulloit purkkiin
pyrkii öisessä näytelmässä vapauteen

mutta unen kansi vangitsee
sinut yhä uudelleen.

Herätessäsi et tiedä,
mikä on totta.

Diina


Päätin osallistua Runotorstaihin. Aiheena oli: Kirjoita runo niistä ajatuksista tai tunnelmista, joita haasteteksti sinussa herättää. Voit myös tarttua yhteen sanaan. Tämänkertainen teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):
"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

En kirjoita, että osallistuin ensimmäistä kertaa, koska se sisältää mielestäni oletuksen, että osallistun sitten myöhemminkin. Eihän nykyajan joka suunnassa hötkyilevä ihminen sellaista voi luvata.

7 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä juttu, lupaisit nyt jotain.

helanes kirjoitti...

Olen ennenkin vastannut. Suuremmalla suulla. Kumpi lopulta on totta uni vai valve?

Ilona Tammi kirjoitti...

"Viha, jonka sulloit purkkiin / pyrkii öisessä näytelmässä / vapauteen" tästä säkeistöstä pidin.

erikeeper kirjoitti...

Ilona vei sanat suustani.

Anonyymi kirjoitti...

Runo on kaunis ja tosi.
Kati

Diina kirjoitti...

Kaunis kiitos kommenteista!

jl kirjoitti...

Kiitos vierailusta, Diina.

Tämä runo kolahti minuun... :) Ja ihania käsitöitä sinulla myös blogissasi.