Tämä on tavoite.Keski-Suomen kansallispuku. Se edustaa 1700-luvun lopun länsisuomalaista kansannaisen juhlapukua. Kuva on lainattu täältä.
Puku on valmistunut jo vuonna 1921 kirjailija Elsa Heporaudan ja professori U. T. Sireliuksen toimesta. Sitä on tarkistettu vuonna 2001, jolloin pukuun on lisätty vaihtoehtoisia essuja ja röijy (takki).
This is my aim, finnish national dress from end of 18th century from Middle Finland.
Tässä ollaan. Tarkoituksenani on ommella puku käsin perinteisten työtapojen mukaan. Ainakin paita. Ja ainakin niin, ettei mitään näkyviä koneompeleita tule. Puseron yläosa alkaa olla jo koossa. Siihen tulee helmaosa, joka ulottuu polven alapuolelle, jolloin se käy myös alushameesta.
And here I am now. My purpose is to sew without a mahcine. At least a shirt.
Välillä mietin, pitäisikö esiäitini minua hölmönä kun ompelen käsin, vaikka kone on vieressä.. todennäköisesti! 1800-luvulla ei ollut vaihtoehtoja. Mahtoikohan häneltä pudota joskus neula lattialankkujen väliin? Ai, mutta silloin oli monta mattoa lattialla, neula oli varmasti löydettävissä.
Pahoittelen ryppyistä paitaa. En viitsinyt silittää kuvausta varten, kun kohta taas rypistyy.
4 kommenttia:
Olipa kiva löytää tänne blogiisi.Todella ihana ja kauniisti teet tätä.
Ihana projekti menossa! Eipä tainnut esiäideillämme olla varaa enulojen hukkaamiseen. Ihmettelen, miten näkivät talviaikaan päreiden/öljyvalon kanssa tehdä tarkkoja töitä. Itse eilen yritin yksinkertiasta kutimusta tehdä hämärässä/katuvalojen valossa autossa, sormituntumalla meni oikeat ja nurjat paikoilleen, mutta muuta ei kyllä onnistuisi.
Hyvää lokakuun alkua!
Vau, tuossa sinulla on urakka!
Mä olen ikäni haaveillut tekeväni kansallispuvun (tai vaikkapa muinaispuvun), mutta kun olen tuolla kansalaisopistolla kuunnellut kansallispukukurssilaisten puheita, niin tuntuu NIIIN suuritöiseltä, etten tiedä onko minusta siihen. Lisäksi en osaa päättää, minkä puvun tekisin.. olen melkein (Eetelä-)pohjalainen, mutta en tykkää sen alueen puvusta. Eiks ole vaikeeta, heh!
Kata, kiitos poikkeamisesta!
Mammutti, niinpä! Onkohan ihmisillä ennen vanhaan ollut pidempi pinna?
Pirjo-Riitta, minullakin tämä on pitkäaikainen haave, kunnes viime talvena tajusin, että voin alkaa tehdä sitä pikkuhiljaa, ei tarvi olla yhdessä talvessa valmis, näin myös kustannukset saa jaettua mukavammin, kun tekee osan kerrallaan.
Olen valinnut puvun sekä äidin kotipaikan mukaan että myös siksi, että se miellytti väreiltäään ja malliltaan.
Lähetä kommentti