Vaikka onkin maanantai, ei tästä ihan maanantaineule tullut. Virkkaan pääntielle ja kädenteille vielä reunuksen. Aika hyvän kokoiselta tuntui sovitettuani sitä. Helman pitsikuvio olisi tullut paremmin näkyviin yksivärisellä langalla. Jostain syystä minulla on varastossa vielä kahta Samos-lankaa, jotka ovat myös näitä kirjavia, vaikka en tykkäisi neuloa pelkkää sileää!
Tarjosin pupulle porkkanaa. Mahtoiko olla sen elämän ensimmäinen porkkana, kun se ensin vähän ihmetteli sitä, mutta totesi sen kuitenkin syötäväksi ja alkoi nakertamaan.
Tyttäreni toi minulle kauniita kukkia. Harmi vaan, että oli naapurin tontilta poimittuja. Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pitäisi kieltää tekemästä. Sanoin, ettei saa enempää sitten poimia, kun ei ole omalta pihalta. Tyttö sanoi, ettei niitä siellä enää olekaan, kun kaveri poimi loput.
2 kommenttia:
Voi jestas, miten syötävän ihana tuo teidän kani on! Aivan mahtava. Olen aina henkeen ja vereen kani-ihmisiä :) Tällä hetkellä ei ole omaa kania (mies ei anna ottaa kerrostalossa asuessa), mutta tiukasti suunnitelmissa on vielä joskus ottaa uusi, pitkäkorvainen perheenjäsen. Ranskanluppaa olen yrittänyt kovasti markkinoida kotona, voisi olla miesväenkin makuun istuvampi kuin pikkiriikkinen hermeliini. Aiemmat kanit mulla ovat olleet maatiais-risteytyskani, eli sellainen isohko, kaikin puolin tavallisen näköinen (mutta erittäin isoegoinen Persoona), ja kääpiöluppa. Kirjoittelehan tulevaisuudessakin käsitöiden ohella kanikuulumisia, seuraan mielenkiinnolla myös tuota ranskanlupan koon kehittymistä :) Hyvää kesää!
Juu, tarkoitus on jatkossakin tasaisen epätasaiseen tahtiin kirjoitella sekä neule- että kaniuutisia. Kyllä meilläkin keskustelua herätti, onko kani sisällä vai ulkona, mutta luotan pupun omaan lumovoimaan sulattaa miesväen sydämen :-)
Lähetä kommentti