Ompelimo ja tyllikirjontaa

Hei kaikki lukijani!

Blogissani tapahtuu muutoksia, enkä ole vielä ihan varma, mikä on lopullinen muoto. Vaihdoin nimeksi Katrin Ompelimo, koska herätin uudelleen henkiin ompelimoni ja ainakin toistaiseksi ajattelin yhdistää työn ja harrastukset (rajaa voi olla joskus hankala vetää...) samaan blogiin. Tarkoituksenani on kirjoittaa edelleen harrastuksistani, mutta lisäksi teen silloin tällöin juttuja "oikeista" töistäni ompelimon tiimoilta. Toivon, ettei blogin pieni suunnan muutos haittaa entisiä lukijoitani, jotka olette täällä jaksaneet ihanasti vierailla, vaikka omat kyläilyni ovat olleet, varsinkin tänä keväänä, hyvin satunnaisia. Yritän tehdä parannusta asiassa :)

Myös osoite on nyt www.katrinompelimo.fi tosin vanhallakin osoitteella adielanmekot.blogspot.fi pitäisi päästä tänne.

Kaikesta touhusta huolimatta olen edennyt tykkimyssyn kanssa. Myssy on valmis, vain rusetti puuttuu! Ostin jo alkutalvesta siihen sopivan rusettinauhan, mutta ollessani liian tehokas siivooja, onnistuin hukkaamaan nauhan, enkä ole vieläkään löytänyt. Kävin ostamassa uuden nauhan... Olen päässyt hyvään alkuun tyllipitsin kirjonnassa. Verkon reikien laskeminen on tarkkaa puuhaa, mutta kun pääsee alkuu kuvion ompelussa, se lähtee sujumaan. Sininen apulanka auttaa kuvion kohdistamisessa.

Sukka - A Sock

Olen herännyt talviunesta.
Hyvää uutta vuotta, eikös kiinalaisilla se ole suunnilleen näihin aikoihin... ;)

Lammaskuvio-ohje löytyi netin syövereistä. Yritän soveltaa Novitan Pikkusisko- ja Nalle-langoille.

Jäljensin ohjeen ihan vanhanaikaisesti käsin viiden millin ruutupaperille johtuen siitä, että tällä hetkellä tietokoneeni ja tulostin asuvat eri rakennuksissa, ja vaikka kone kannettavaa mallia onkin, en viitsi kannella sitä edestakaisin kovin usein. Se on ihanaa puuhaa, olen aina tykännyt piirrellä malleja. Hidastahan se on, kun nykyään on niin helppoa tulostaa ohje ohjeen perään kansioihin, jotka eivät lopu koskaan. Toinen seikka on sitten se, koska niitä ehtii tekemään. Käsin kopioitaessa tulisi otettua talteen lähinnä vain se, mitä oikeasti aikoo ja ehtii myös toteuttamaan. 
Tämä asia konkretisoitui minulle viime syksynä, kun sain erään sukulaismummun jäämistöstä kankaita, lankoja, käsityölehtiä ja keskeneräisiä töitä. Aloitettuja tilkkupeittoja, virkattuja neliöitä ja nauhoja. Lopulta kaikki jää kuitenkin kesken, elämää ei voi tehdä valmiiksi. Silti voi ja pitää unelmoida huomisesta ja tehdä tänään se, mikä tuo iloa tähän päivään.

Tykkimyssyn kuulumisia

Hei pitkästä aikaa!
Syksyn harmaus on vallannut maiseman ja mielen. Talviuni painaa päälle, mutta onneksi kynttilän liekki valaisee ja lämmittää pimenevinä iltoina.
Minulla oli tarkoitus tehdä kesälomalla paljon kaikenlaisia käsitöitä, mutta sitten kuumuus iski täysillä ja luovutin. Keskityin varjoisten paikkojen etsintään ja uimiseen. Syksyn myötä olen pikkuhiljaa palannut neulomaan, ompelemaan ja kansallispukukurssille. Tykkimyssy kun on yhä kesken...

 Kirjonnat valmiina. Tosin tarkistettuun Keski-Suomeen pukuun ei olisi kuulunutkaan kirjonta vaan pelkkä musta silkki. Teen sitten seuraavan ilman :) Tässä silkki laitettuna kopan päälle. Seuraava työvaihe on kiinnitys laskospohjiin.

 Ja pirtanauhaharjoittelua, pirtanauha numero 3 menossa. 

Lopuksi vielä reikäompelua. Hammasrivistä lähdetään!

50-luvun tyyliin - Dress from the Fifties

Porissa oli toukokuun puolivälissä museoiden yö. Kävin parin tyttösen kanssa Satakunnan museossa iltasella. Siellä oli mm. Daamit ja plyymit -näyttely, jossa oli esillä naisten asusteita (käsineitä, irtokauluksia, hattuja, viuhkoja...) 1800-luvulta lähtien.

Alakerrassa pääsi tutustumaan museolle lahjoitettuihin vaatteisiin, jotka olivat museovieraiden soviteltavissa tapahtuman ajan. Rekeissä riippui valikoima naisten ja miesten vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä. Tyttäreni innostui kokeilemaan yhtä 50-luvun mekkoa, johon ihastui niin, että se meni ommeltavien vaatteiden tilauslistalle. Sattumoisin kesäkuussa oli sopivasti syntymäpäiväjuhlat, joten tämä mekko ei joutunut odottamaan toteutumistaan montaa vuotta.

Tässä ensin kuvat museossa:

Kuvien laatu on kehno, valitan. Johtuu mm. museon valaistuksesta ja mallin paikallaanpysymättömyydestä. Mutta kyllä ennen vanhaan osattiin pukeutua! Oli käsineet, hatut ja päivänvarjot...

Ja sitten vielä kuva toisilla asusteilla :)

Tässä museopuvun kopio. Kuvissa näyttää yllättävän samanlaiselta, mutta jos laitettaisiin mekot vierekkäin, eron huomaisi heti. Kangasta oli tietysti mahdotonta löytää ihan samanlaista. Kävimme Eurokankaassa ja olimme jo lähdössä pois toivottomina, kun huomasimme turkoosin pitsimäisen verhokankaan. Retromekko on siis tehty verhokankaasta! Alla on ihonvärinen vuorikangas, kuten esikuvassakin.

Kaavapohja löytyi Burdan lehdestä 2-94 (eihän se ole kuin 20 vuotta vanha!) Leikkaussaumat olivat aikalailla kohdillaan, hihat muutin holkkihihoiksi esikuvan mukaan, pääntiestä tuli neliönmallinen ja edessä olevan napituksen jätin tietysti pois, koska taakse tuli vetoketju.

Poimittua pirtanauhaa - Band weaving

On niin ihanaa, kun aina löytyy uusi käsityön laji tai tekniikka, johon voi hurahtaa täysillä! Tällä viikolla kurssilla opeteltiin kutomaan poimittua pirtanauhaa. Loimen luomisen jälkeen jäi niin lyhyt aika itse kutomiseen, etten ehtinyt sisäistämään poimimisen ideaa juuri lainkaan. Asia jäi vaivaamaan ja niinpä kotona etsin Youtubesta videoita (mihin nykykäsityöläinen joutuisikaan ilman Youtubea...!) pirtanauhan teosta. Tässä yksi hyvä:

https://www.youtube.com/watch?v=owtV3YEly18

Kello oli puoli yksitoista tiistai-iltana, kun mies tuli töistä ja minä olin vielä kutomassa pirtanauhaa! Siinä on sama juttu kuin neulomisessa: vielä tämä yksi kuvio...ei millään malta jättää kesken.
Oma nauhani näyttää nyt tältä:

Virheitä kyllä riittää...vaikka yritinkin ottaa kuvan tietysti parhaiten onnistuneesta kohdasta ;)
Malli on Viivi Merisalon kirjasta Nauhoja.

Pirtanauhakurssilla

Elämäni ensimmäisen pirtanauhan alku (ellei oteta lukuun sitä harjoitelmaa kauan sitten, jonka aloitin leikkikangaspuilla...) Vääntäyidyin kurssille kauheassa flunssassa, sillä en halunnut jäädä mistään paitsi vain neljän kokoontumiskerran pituisella kurssilla.
Tarvitsen pitanauhaa kansallispuvun hameen helmaan, mutta haluan oppia tekniikan myös muuten vain, pirtanauhat ovat kauniita!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Hyvää tätä vuotta kaikille lukijoilleni!
 Huomasin, että jos haluan kirjoittaa tänne jotain jo tammikuussa, tänään on viimeinen mahdollisuus. Talviuniaika on ohi? Lienee aika herätä kevääseen?

No olenko nukkunut talviunta? Olisin niin halunnut! Pitkä, pimeä ja sateinen alkutalvi masentaa kenet tahansa. Olen seurannut lintuja pihavuorimännyssämme, jonne iskin kauralyhteenkin. Talipallot riippuvat kätevästi kesäisessä kukkaruukun ripustuskoukussa...

Olen asetellut tapettimalleja keittiön seinälle (varma keväänmerkki!) ja ottanut pois ja laittanut uusia.. Tunkkainen keltainen maali saisi vihdoin väistyä raikkaan punavalkoisen tieltä, mutta näyttääkö tuo raidallinen silti enemmän flanellipyjamalta kuin tapetilta...

Olen kutonut sukkia ja aloittanut säärystimiä ja purkanut ja aloittanut uudelleen. Hämmästyksekseni olen myös löytänyt kaapista vanhoja aloitettuja sukankutimia, joista minulla ei ole ollut mitään muistikuvia. Ilmeisesti olen ollut ennenkin talviunessa.

Nalle kukkaketo, väri syreeni.

 Sydänsukkien ohje taannoisesta Novitan sukkalehdestä. Johtuen löysästä käsialastani käytän Nalle-lankaan 2,5 mm puikkoja. Sydänsukissa ohjeen mukainen 60 s. kokoon 38. Ehkä hiukan reilu, mutta ei haitanne.

 Aina, kun saan kukkia, niitä on kuvattava, oli pöytä sitten kuinka sekainen tahansa.

Tapettimalleja ja lisää sekaisia pöytiä...

Kansallispuvun alushame

Olen jo pitkään haaveillut alushameesta, jonka voi pukea kansallispuvun alle. Paidan aliset ulottuvat noin polveen asti ja niiden on tarkoitus toimia "alushameena", mutta koska hame on villaa, se tuntuu hieman kutiavalta materiaalilta ihoa vasten, joten kaipasin jotain vähän enemmän. niin, eikä hiukan runsaampi helman ulkonäkökään pahitteeksi olisi...
Alunperinhän kansanpukuun ei ole kuulunut alushametta aikana, jolta kansallispuvun esikuvat ovat. Hameen alla on voitu käyttää vanhoja, jo kuluneita hameita. Toini-Inkeri Kaukosen kirjassa Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut kerrotaan varsinaisia alushameita aletun käyttää 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ajattelen, että sillä on voinut olla jotain tekemistä myös puuvillan käytön yleistymisen kanssa. Tosin alushameita on tehty myös pellavasta ja villasta tai niiden sekoitteista.

 Perinteinen Nuikkisen kangaskaupan paperikäärö...(huomaa myös upeasti kukkiva kaktus!)

 ...jonka sisältää paljastuu raidallinen puuvillakangas.

 Täysvinoon leikattu helmaröyhelö.

 Alkuperäisissäkin malleissa yhdyssauma oli joskus peitetty vinonauhalla, joten minä tein samoin. Jostain syystä minulla oli tunne, etten voi käyttää saumuria näin perinteikkääseen työhön.

Ajattelin ensin, että teen alushameen nopeasti koneella, jotta saan sen pian käyttöön, mutta sitten en voinutkaan vastustaa käsinompelun kutsua. Jätin helmapäärmeen ja vyötärönauhan käsin tehtäväksi.
Käsinompelu on ihanaa! Se on rentouttavaa, ajatus kulkee sukupolvien taakse, tietoisuus siitä, kuinka meitä ennenkin on ommeltu neulalla ja langalla, samalla tavalla.


Päärmeen ompelua, jogurttia ja marjoja ja vähän nettiä...

Hameen leveys on noin kaksi metriä, helman n. 360 cm. Kaavoja minulla ei ollut, leikkaisn mutu-tuntumalla kuvien perusteella omiin mittoihini soveltaen. Hame on lähes yhtä pitkä, kuin päällihamekin. Röyhelön leveys n. 23 cm. Huomaa tyylikkäät kumisaappat...

 Täysvinoon leikattu helmaröyhelö on kaunis! Pohdin ensin, miksi se on vanhoissa esikuvissa usein leikattu niin. Se ei nimittäin vaikuta ainakaan kovin taloudelliselta leikkuutavalta. olisikohan laskeutuvuudella jotain tekemistä sen kanssa? Tai voisiko syy olla ihan esteettinen? Se on niin kaunis! 

 Hame kiinnitetään solmiamisnauhoilla vyötärölle.

Voisihan tätä pitää kesällä myös päällihameena. Kaukosen kirjan mukaan myös ennen vanhaan alushameita on käytetty päälimmäisinä, kun esim. kirkkomatkoilla on haluttu säästää parasta hametta. "Raitaisia alushameita pidettiin kotioloissa myös kesähameina mm. heinäpellolla." Alus- ja päällysvaatteen raja olikin häilyvä. No, se taitaa olla sitä nykyäänkin?

Lovikkalapaset - Mittens from Lappland

Ohje: Pirkanmaan Kotityö Oy:n Lapanen-ohjekuvasto (soveltaen)
Puikot: Bambupuikot koko 3
Lanka: Novita 7 veljestä (v.pun.) ja Novita Rose (pinkki). Kuvio kirjottu kolmella 7 veljestä langalla.

Minulla on ollut tapana laittaa kaksikielinen otsikko (jäänteenä ajalta, jolloin jaksoin kirjoittaa osan blogitekstistä myös englanniksi), mutta nyt ei kieli taivu lovikkalapasten kohdalla. Jos jollakulla lukijalla on parempi kielipää niin vinkatkaa :) Muutenkin tuo lapanen on minulle kovin outo ilmaus, vanttuuthan ne ovat Porin murteella!
Nämä lapaset tytär oli tilannut jo kauan sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi neulomusrintamalla juuri mitään, joten valmistuivat vasta nyt. Hyvin ehtivät silti tämän talven lämmittimiksi, tänäänkin oli kahdeksan asteeta lämpöä, joten vantuskeli vasta kolkuttelee ovilla.

Hämähäkki ja sen verkko - Spider in the net

Sanottakoon nyt ihan ensin, jotta ette saisi väärää kuvaa minusta, että en tykkää amerikkalaisista tuontijuhlista, kuten halloween (enkä anna lapselleni lupaa lähteä karkinkeruukierrokselle, koska se on mielestäni liikaa vaadittu naapureilta nuutittamisen ja virpomisen lisäksi... ja täytyy ajatella hampaitakin :D), MUTTA kun sellainen nyt on rantautunut Suomeen jäädäkseen, niin toki siitä voi ottaa parhaat palat irti, kuten hämähäkin virkkaaminen. Tulipa pitkä lause.

Alunperin piti ihan yhtäkkiä virkata pieni hämähäkki, mutta kun hain netistä vähän inspiraatio- ja mallikuvia, huomasin, että tarviihan hämis myös verkon. Molemmat virkkasin mutu-tuntumalla, koska ei ollut aikaa etsiä kunnollisia ohjeita. Hämähäkki on virkattu mustasta Novita Nalle -langasta 2.5 koukulla. Verkkoon löysin valkoista Novitan Floricaa.

  Hämähäkki on täytetty mustilla fleecen paloilla, kun mietin valkoisen vanun näkyvän ikävästi sen läpi, vaikka siitä aika tiivis tulikin. 

 Hämis kiipeilee viirivehkassa. Yksi kukka vielä sinnittelee..

 Silmät ovat ommeltavat napit. Jalat piipunkrassia. Jostain syystä Sinooperista oli kaikki mustat piipunkrassit loppuneet, mutta onneksi löysin yhden värilajitelmapussin, jossa oli juuri sopivasti jalkamateriaalia.

 Verkon pingotin yöksi (ok, tuli kiire, kuudeksi tunniksi) patjan päälle.

Verkko ja hämähäkki ommeltiin aamulla muutamalla pistolla hupparin selkään. Teos on siirrettävissä.  Hämähäkin mahassa on hakaneula, jolla sen voi myöhemmin kiinnittää jonnekin muuallekin, mutta nyt se on ommeltu myös leuastaan hiukan kiinni collegeen, koska pelkällä hakaneulalla roikkui hassusti...

Essu numero 2

Keski-Suomen kansallispuvun essu numero kaksi valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Painokuvioitu kangas on kaunis ja mikä parasta, siinä ei rypyt näyttele niin isoa osaa kuin ihan valkoisessa pellavakankaassa. Tosin pellavan luonteeseen kuuluu ryppyisyys, ei se välttämättä ole paha, mutta niuho kun olen luonteeltani niin kyllä se vähän jurppi...

Mukavaa viikonloppua! Nautitaan vielä viimeisistä värikkäistä syyspäivistä ennen kuin puut pudottavat kaikki lehtensä talven tullen.

Lokakuuta!

Minulla on tällä hetkellä kaksi ompelukonetta korjaajalla. Miten se onnistuu? Siten, että lykkää ensiksi hajonneen koneen korjauttamista niin kauan, kunnes toinenkin hajoaa. Sitten on pakko viedä molemmat yhtäaikaa ja toivoa parasta, että korjaaja saisi ne vielä henkiin. Molemmat ovat vanhoja Husqvarnoja, ajalta jolloin ne tehtiin vielä Ruotsissa ja niin painavia, että tietää, ettei niissä ole montaa muoviosaa...

Tänään on siis hyvä syy olla korjaamatta alati kasvavaa rikkinäisten vaatteiden kasaa. Oikeastaan aika vapauttavaa. Voisin ommella kansallispuvun kakkosessun valmiiksi. Tai vähän neuloa vaikka sukkaa. Tai koululaisen boleroa. Viime viikolla ajattelin, että voisin pitkästä aikaa alkaa neuloa jotain ihan uutta. Kun sitten kaivoin lankavarastoani, sieltä löytyi noin viisi keskeneräistä työtä. Kaksi pipoa, joista toisen riistin, toisesta tuli tuubihuivi, koska se oli alunperinkin aivan liian iso pipoksi. Lanka lienee jokin Novitan kausilanka, vyötekin on mennyt hukkaan ajat sitten, neulottu noin vitosen puikoilla, malli omasta päästä:

 Pahoittelen epäsiistiä kuvausmiljöötä. Syksyn illat ovat liian lyhyitä harrastaa ulkokuvauksia.

Näin sain eliminoitua 2/5 keskeneräisestä. Jäljellä on enää muutaman vuoden paria odottanut pitkä villasukka (sitä olen päättänyt neuloa odotellessani lastani telinevoimistelusta), kirjoneuletunika jämälangoista (joka tyssäsi väärään lankavalintaan kainalon seudulla) ja bolero, johon pitäisi neuloa kaulus ja rannekkeet eri langasta.
Keskeneräisiä virkkauksia en tässä yhteydessä viitsi mainita...

Kaunis, aurinkoinen syyspäivä on tulossa, ja mikä parasta, vapaapäivä! Aurinkoa myös sinulle!

Kettu ja tonttu - huovutettuja hattuja

Tästä kuvasta tuli hassunnäköinen, ihan kuin hattu leijuisi ilmassa ja olisin leikannut sen jostain toisesta kuvasta, mutta niin hienoa tekniikkaa en osaa. Hattu on oikeasti vaahteranlehtien päällä, jotka odottavat haravoimista pihassamme.

Olin viikonloppuna huovutuskurssilla. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 13 vuotta, ellei nyt oteta lukuun joitain neulahuovutuskokeiluja ja paria lankahuovutustekniikalla tekemääni peltimäistä huivia, joille en ole keksinyt mitään käyttöä...Otin koululaisen mukaan välttyäkseni "miksen mä koskaan saa mitään" ja "määki haluun tehdä tollasen" -lauseilta. Alku sujuikin hyvin ja hattu muotoitui ahkerasti työskennellen, mutta sitten sunnuntaina, kun piti vielä valmistaa rannekkeet, iski väsy. Mutta saatiinpa aikaan kaksi hattua!

Tässä hiippapiponi ensimmäisessä työvaiheessa. Käytettävissä oli merinovillaa ja karstavillaa. Päädyimme merinoon välttyäksemme kutittavuusongelmalta. Villaa ladottiin kerroksittain kaavan päälle vuorotellen pysty- ja vaakasuoraan. Kerrosten välissä villat kasteltiin saippuavedellä ja paineltiin kevyesti.

 Sama vaihe kettuhatussa.

 Kun kaikki kerrokset oli ladottu, alkoi huovutus. Koululainen käytti rullaustekniikkaa (välillä myös jaloilla)

 ja minä huovutin hyttysverkon läpi hieromalla.

 Kun hattu oli huovutettu hyvin molemmilta puolilta, avattiin hatun suu (pukemisen helpottamiseksi...)

Välillä hattu laitettiin mikroon lämpeämään... 

 ...ja sitten taas vanutettiin hattua oikeaan kokoon.

 Viimeiset muokkaukset kaulimalla.

 Märkä hattu tukin päällä odottamassa lopullista muotoa.

 Vielä kosteahkot hatut sovituksessa.