Kansallispuvun alushame

Olen jo pitkään haaveillut alushameesta, jonka voi pukea kansallispuvun alle. Paidan aliset ulottuvat noin polveen asti ja niiden on tarkoitus toimia "alushameena", mutta koska hame on villaa, se tuntuu hieman kutiavalta materiaalilta ihoa vasten, joten kaipasin jotain vähän enemmän. niin, eikä hiukan runsaampi helman ulkonäkökään pahitteeksi olisi...
Alunperinhän kansanpukuun ei ole kuulunut alushametta aikana, jolta kansallispuvun esikuvat ovat. Hameen alla on voitu käyttää vanhoja, jo kuluneita hameita. Toini-Inkeri Kaukosen kirjassa Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut kerrotaan varsinaisia alushameita aletun käyttää 1800-luvun puolivälin tienoilla. Ajattelen, että sillä on voinut olla jotain tekemistä myös puuvillan käytön yleistymisen kanssa. Tosin alushameita on tehty myös pellavasta ja villasta tai niiden sekoitteista.

 Perinteinen Nuikkisen kangaskaupan paperikäärö...(huomaa myös upeasti kukkiva kaktus!)

 ...jonka sisältää paljastuu raidallinen puuvillakangas.

 Täysvinoon leikattu helmaröyhelö.

 Alkuperäisissäkin malleissa yhdyssauma oli joskus peitetty vinonauhalla, joten minä tein samoin. Jostain syystä minulla oli tunne, etten voi käyttää saumuria näin perinteikkääseen työhön.

Ajattelin ensin, että teen alushameen nopeasti koneella, jotta saan sen pian käyttöön, mutta sitten en voinutkaan vastustaa käsinompelun kutsua. Jätin helmapäärmeen ja vyötärönauhan käsin tehtäväksi.
Käsinompelu on ihanaa! Se on rentouttavaa, ajatus kulkee sukupolvien taakse, tietoisuus siitä, kuinka meitä ennenkin on ommeltu neulalla ja langalla, samalla tavalla.


Päärmeen ompelua, jogurttia ja marjoja ja vähän nettiä...

Hameen leveys on noin kaksi metriä, helman n. 360 cm. Kaavoja minulla ei ollut, leikkaisn mutu-tuntumalla kuvien perusteella omiin mittoihini soveltaen. Hame on lähes yhtä pitkä, kuin päällihamekin. Röyhelön leveys n. 23 cm. Huomaa tyylikkäät kumisaappat...

 Täysvinoon leikattu helmaröyhelö on kaunis! Pohdin ensin, miksi se on vanhoissa esikuvissa usein leikattu niin. Se ei nimittäin vaikuta ainakaan kovin taloudelliselta leikkuutavalta. olisikohan laskeutuvuudella jotain tekemistä sen kanssa? Tai voisiko syy olla ihan esteettinen? Se on niin kaunis! 

 Hame kiinnitetään solmiamisnauhoilla vyötärölle.

Voisihan tätä pitää kesällä myös päällihameena. Kaukosen kirjan mukaan myös ennen vanhaan alushameita on käytetty päälimmäisinä, kun esim. kirkkomatkoilla on haluttu säästää parasta hametta. "Raitaisia alushameita pidettiin kotioloissa myös kesähameina mm. heinäpellolla." Alus- ja päällysvaatteen raja olikin häilyvä. No, se taitaa olla sitä nykyäänkin?

Lovikkalapaset - Mittens from Lappland

Ohje: Pirkanmaan Kotityö Oy:n Lapanen-ohjekuvasto (soveltaen)
Puikot: Bambupuikot koko 3
Lanka: Novita 7 veljestä (v.pun.) ja Novita Rose (pinkki). Kuvio kirjottu kolmella 7 veljestä langalla.

Minulla on ollut tapana laittaa kaksikielinen otsikko (jäänteenä ajalta, jolloin jaksoin kirjoittaa osan blogitekstistä myös englanniksi), mutta nyt ei kieli taivu lovikkalapasten kohdalla. Jos jollakulla lukijalla on parempi kielipää niin vinkatkaa :) Muutenkin tuo lapanen on minulle kovin outo ilmaus, vanttuuthan ne ovat Porin murteella!
Nämä lapaset tytär oli tilannut jo kauan sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi neulomusrintamalla juuri mitään, joten valmistuivat vasta nyt. Hyvin ehtivät silti tämän talven lämmittimiksi, tänäänkin oli kahdeksan asteeta lämpöä, joten vantuskeli vasta kolkuttelee ovilla.

Hämähäkki ja sen verkko - Spider in the net

Sanottakoon nyt ihan ensin, jotta ette saisi väärää kuvaa minusta, että en tykkää amerikkalaisista tuontijuhlista, kuten halloween (enkä anna lapselleni lupaa lähteä karkinkeruukierrokselle, koska se on mielestäni liikaa vaadittu naapureilta nuutittamisen ja virpomisen lisäksi... ja täytyy ajatella hampaitakin :D), MUTTA kun sellainen nyt on rantautunut Suomeen jäädäkseen, niin toki siitä voi ottaa parhaat palat irti, kuten hämähäkin virkkaaminen. Tulipa pitkä lause.

Alunperin piti ihan yhtäkkiä virkata pieni hämähäkki, mutta kun hain netistä vähän inspiraatio- ja mallikuvia, huomasin, että tarviihan hämis myös verkon. Molemmat virkkasin mutu-tuntumalla, koska ei ollut aikaa etsiä kunnollisia ohjeita. Hämähäkki on virkattu mustasta Novita Nalle -langasta 2.5 koukulla. Verkkoon löysin valkoista Novitan Floricaa.

  Hämähäkki on täytetty mustilla fleecen paloilla, kun mietin valkoisen vanun näkyvän ikävästi sen läpi, vaikka siitä aika tiivis tulikin. 

 Hämis kiipeilee viirivehkassa. Yksi kukka vielä sinnittelee..

 Silmät ovat ommeltavat napit. Jalat piipunkrassia. Jostain syystä Sinooperista oli kaikki mustat piipunkrassit loppuneet, mutta onneksi löysin yhden värilajitelmapussin, jossa oli juuri sopivasti jalkamateriaalia.

 Verkon pingotin yöksi (ok, tuli kiire, kuudeksi tunniksi) patjan päälle.

Verkko ja hämähäkki ommeltiin aamulla muutamalla pistolla hupparin selkään. Teos on siirrettävissä.  Hämähäkin mahassa on hakaneula, jolla sen voi myöhemmin kiinnittää jonnekin muuallekin, mutta nyt se on ommeltu myös leuastaan hiukan kiinni collegeen, koska pelkällä hakaneulalla roikkui hassusti...

Essu numero 2

Keski-Suomen kansallispuvun essu numero kaksi valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Painokuvioitu kangas on kaunis ja mikä parasta, siinä ei rypyt näyttele niin isoa osaa kuin ihan valkoisessa pellavakankaassa. Tosin pellavan luonteeseen kuuluu ryppyisyys, ei se välttämättä ole paha, mutta niuho kun olen luonteeltani niin kyllä se vähän jurppi...

Mukavaa viikonloppua! Nautitaan vielä viimeisistä värikkäistä syyspäivistä ennen kuin puut pudottavat kaikki lehtensä talven tullen.

Lokakuuta!

Minulla on tällä hetkellä kaksi ompelukonetta korjaajalla. Miten se onnistuu? Siten, että lykkää ensiksi hajonneen koneen korjauttamista niin kauan, kunnes toinenkin hajoaa. Sitten on pakko viedä molemmat yhtäaikaa ja toivoa parasta, että korjaaja saisi ne vielä henkiin. Molemmat ovat vanhoja Husqvarnoja, ajalta jolloin ne tehtiin vielä Ruotsissa ja niin painavia, että tietää, ettei niissä ole montaa muoviosaa...

Tänään on siis hyvä syy olla korjaamatta alati kasvavaa rikkinäisten vaatteiden kasaa. Oikeastaan aika vapauttavaa. Voisin ommella kansallispuvun kakkosessun valmiiksi. Tai vähän neuloa vaikka sukkaa. Tai koululaisen boleroa. Viime viikolla ajattelin, että voisin pitkästä aikaa alkaa neuloa jotain ihan uutta. Kun sitten kaivoin lankavarastoani, sieltä löytyi noin viisi keskeneräistä työtä. Kaksi pipoa, joista toisen riistin, toisesta tuli tuubihuivi, koska se oli alunperinkin aivan liian iso pipoksi. Lanka lienee jokin Novitan kausilanka, vyötekin on mennyt hukkaan ajat sitten, neulottu noin vitosen puikoilla, malli omasta päästä:

 Pahoittelen epäsiistiä kuvausmiljöötä. Syksyn illat ovat liian lyhyitä harrastaa ulkokuvauksia.

Näin sain eliminoitua 2/5 keskeneräisestä. Jäljellä on enää muutaman vuoden paria odottanut pitkä villasukka (sitä olen päättänyt neuloa odotellessani lastani telinevoimistelusta), kirjoneuletunika jämälangoista (joka tyssäsi väärään lankavalintaan kainalon seudulla) ja bolero, johon pitäisi neuloa kaulus ja rannekkeet eri langasta.
Keskeneräisiä virkkauksia en tässä yhteydessä viitsi mainita...

Kaunis, aurinkoinen syyspäivä on tulossa, ja mikä parasta, vapaapäivä! Aurinkoa myös sinulle!

Kettu ja tonttu - huovutettuja hattuja

Tästä kuvasta tuli hassunnäköinen, ihan kuin hattu leijuisi ilmassa ja olisin leikannut sen jostain toisesta kuvasta, mutta niin hienoa tekniikkaa en osaa. Hattu on oikeasti vaahteranlehtien päällä, jotka odottavat haravoimista pihassamme.

Olin viikonloppuna huovutuskurssilla. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 13 vuotta, ellei nyt oteta lukuun joitain neulahuovutuskokeiluja ja paria lankahuovutustekniikalla tekemääni peltimäistä huivia, joille en ole keksinyt mitään käyttöä...Otin koululaisen mukaan välttyäkseni "miksen mä koskaan saa mitään" ja "määki haluun tehdä tollasen" -lauseilta. Alku sujuikin hyvin ja hattu muotoitui ahkerasti työskennellen, mutta sitten sunnuntaina, kun piti vielä valmistaa rannekkeet, iski väsy. Mutta saatiinpa aikaan kaksi hattua!

Tässä hiippapiponi ensimmäisessä työvaiheessa. Käytettävissä oli merinovillaa ja karstavillaa. Päädyimme merinoon välttyäksemme kutittavuusongelmalta. Villaa ladottiin kerroksittain kaavan päälle vuorotellen pysty- ja vaakasuoraan. Kerrosten välissä villat kasteltiin saippuavedellä ja paineltiin kevyesti.

 Sama vaihe kettuhatussa.

 Kun kaikki kerrokset oli ladottu, alkoi huovutus. Koululainen käytti rullaustekniikkaa (välillä myös jaloilla)

 ja minä huovutin hyttysverkon läpi hieromalla.

 Kun hattu oli huovutettu hyvin molemmilta puolilta, avattiin hatun suu (pukemisen helpottamiseksi...)

Välillä hattu laitettiin mikroon lämpeämään... 

 ...ja sitten taas vanutettiin hattua oikeaan kokoon.

 Viimeiset muokkaukset kaulimalla.

 Märkä hattu tukin päällä odottamassa lopullista muotoa.

 Vielä kosteahkot hatut sovituksessa.

Akryylimaalauskurssilla

Osallistuin akryylimaalauksen viikonloppuun Liisa Ekqvistin galleriassa. Teemana oli syksyn muutos ja inspiraatiota haettiin läheisestä luonnosta (naapurin pihasta). Opettaja Johanna Vuollet avasi akryylimaalauksen saloja ja kertoi eri tekniikoista. Käsityötähän tämäkin...

 Ensi harjoiteltiin siveltimen käyttöä ym. Ruusut ilmestyivät paperille harjoitellessani palettiveitsen käyttöä.

Oikeastaan piti tehdä luonnoksia lehtiöön, mutta otin myös kännykkäkameralla muutamia kuvia, jotta muistaisin värisävyt. On muuten aika turhauttavaa yrittää katsoa valoja ja varjoja 3.5 x 5 cm ruudulta, joka pimenee vähän väliä...

Kyllä oli vaikeanmallinen lehti, mikä lie nimeltään, piirtää!

 Kurssi oli antoisa, harjoittelu jatkuu.

Maaginen

Vanhuus ei tule yksin, nyt alan toistamaan itseäni. Tai ainakin lataamaan samoja kuvia uudelleen, mutta jos tykkää jostain kuvasta, niin mikä ettei. Kyllähän sitä samaa lauluakin kuuntelee kerran toisensa jälkeen (kunnes joku perheenjäsen huomauttaa, että eiköhän se jo kuultu...)

Piiitkästä aikaa osallistun valokuvatorstain haasteeseen.

Aiheena "Maaginen".

Metsänkeiju - Fairy of the Forest - En skogälva

Eilen, kun lähdin sauvakävelylenkille, sain huiman idean nähdessäni usvan nousevan peltojen ylle tien toisella puolen. Tänään, nyt heti, täytyy kuvata keijunmekko! ("Äiti, miksi sä saat aina illalla päähänpistoja?")

 Huomasin, että pimeä tulee yhä nopeammin. Elokuussa se vielä hiipi hiljaisesti luoksemme, nyt se säntää suoraan kimppuun, aivan varoittamatta.

 Rantaniityllä on vielä hetken valoisaa, aurinko laskee meren taakse.

 Lehmä katselee keijua, lieneekö tuttu näky eläimille...

 Muistaakseni murattiköynnöksen alkuperäinen käyttöidea oli hyödyntää niitä suorien verhojen keräilynauhoina. Siitä on jo vuosia, verhoja vaan ei ole näkynyt, joihin sitä suunnittelin, mutta muita käyttötarkohteita on vuosien varrella ilmaantunut kuten lahjapakettien koristeena, lampun koristeena ja nyt köynnös somistaa kauniisti keijupukua.

Viime katse lehmiin.

Keiju haihtuu metsän hämärään.

 Miksi keijuja on vaikea nähdä? Ne sulautuvat niin hyvin metsän siimekseen, että aikuiselle se on miltei mahdotonta!

 Hämärä laskeutuu rantaniitylle.

 Kuvankäsittelyleikkiä.

 Puvun hameosa on nelikerroksinen. Päällä on kolmea eri sifonkia, alla samaa lycratrikoota kuin puvun yläosassakin. Kaikki helmat leikkasin sattumanvaraisesti ja asettelin lattialla sopivaan asentoon. Helma on täyskello. Kaavapohjana on joku vanha luistelupuvun kaava, joka on käyttökelpoinen moneen juttuun. Niin, ja jälleen kaikki kankaat (ja tekokukat) löytyivät varastoista...

 Pukuun kuuluu myös siivet (jostain valmiina ostetut), mutta keijukainen ei suostunut enää pukemaan niitä kuvauksiin... Tuunasin siipiä ompelemalla niihin pari kukkaa ja muutaman lehden.

 Naamiaisiin tarvittiin tietysti myös kasvomaalaus. Kuva keväältä.

Nykykeiju taipuu myös Lidlin tennareihin, jos on pakko.