Jättityyny

 Terra on hankala paikka. Se sijaitsee ruokakauppamme naapurissa ja siellä tulee helposti poikettua hakemassa yhtäkkiä jotain pientä, vaikkapa uutta polttimoa palaneen tilalle. Samalla tulee kiertäneeksi puolen kauppaa ja koululainen löytää sieltä kivoja juttuja, joita ei ennen tiennyt haluavansa lainkaan. Kuten jättikokoisen tyynyn, jota voisi käyttää esim. istuimena lattialla. "No tuollaisen voisin tehdä itsekin", ajattelin.  Prismasta löytyikin sitten joku kerta sopivan kokoinen (60 x 80 cm) sisätyyny.

 Kankaaksi valikoitui joskus Marimekon alelaatikosta löytynyt juuri sopivan kokoinen palakangas, Sanna Annukan suunnittelema "Kanteleen kutsu". Värityskin on hyvin vuodenaikaan sopiva, ihan vahingossa tuli jouluisen oloinen tyyny! Loppuviimeksi en ole varma, kumpi oli edullisempi vaihtoehto, tehdä itse vai se valmis...

Tyyny melkein sille kuuluvalla paikallaan.

 Koululaisen valitsemaa sisustusta, lamppu jo kerran mainitusta rautakaupasta (vai onkohan rautakauppa jo aikansa elänyt nimike kaupalle, jossa raudan osuus myyntiartikkeleiden joukossa vähenee ja vähenee...) ja äidinkin mieltä lämmittävä (tai ainakin sain hieman vaikuttaa ostopäätökseen) tapetti taasen on Värisilmän Lilleby Kids-mallistoa. Taustalla näkyvä valkoinen viiva on puhelinjohtoa, jota kukaan ei ole toimertunut laittamaan oikealla paikalle..

Ja lopuksi vielä talven iloja, sinitianen ja talitianen (vai taliainen, kuten lapsukainen joskus vahingossa lausui) ruokailemassa pihapuussamme.

Essu on valmis - An apron is finished

...mutta kuvia ei ole. Vielä. Ja en ehkä sittenkään pidä ihan noin pelkistetystä, yksinkertaisesta valkeasta pellavaessusta nyt kun näen lopputuloksen (mietin jo silittämisen vaikeutta, tai ainakin siliänä pitämisen mahdottomuutta) ...varsinkin kun tiedän, että Keski-Suomen pukuun kuuluu myös painokuviollinen sinikukallinen esiliina sekä vihreä silkkinen vaihtoehto... Hyvä silti, että on useampi vaihtoehto.
Mutta essu oli loppuviimeksi nopea tehdä ja valmistui melkein huomaamatta.

Aasimainen tarina - The Donkey Story

Koska joulu jo kohta kolkuttelee ovia, on oiva aika kirjoittaa teille aasista. Tarvitsin viime vuonna aasin pienimuotoista joulunäytelmää varten . Niitä nyt ei kovin kauheasti kauppojen hyllyillä taida lojua (lukunottamatta Ihaa-aasia), joten päätin tehdä sellaisen itse. Hahmottaakseni paremmin eläimen muotoa etsin netistä (nykyään kaikki on niin helppoa...tai ainakin niin nettiä...) aasin kuvia, joita siellä olikin pilvin pimein. Valitsin mielestäni sopivimmat kuvat, yksi kuva päästä ja toinen kokovartalokuva.

Sitten vain kaavanpiirtoon, joka tapahtui katsomalla kuvia ja yrittämällä hahmottaa siitä aasin mittasuhteita. Lähinnä siis mutu-tekniikalla. Varastoista löytyi materiaaleja hyvin, mitään ei tarvinnut ostaa. Suurin osa aasia on ruskeaa puuvillasamettia, kavion pohjissa (kai aasilla on kaviot?) vähän mustaa fleeceä. Aasin vatsa, korvan alapuoli ja turpa ovat beigeä fleeceä. Harja ja häntä ovat harmaata Novitan 7 veljestä -lankaa.

Silmät on hyvä muistaa laittaa ennen täyttöä...

 ...ja tässä aasi sisuksia vaille valmiina.

 Täytteeksi kävi niin styroxrouhe (suosittelen käsien kunnollista rasvaamista ennen rouheeseen koskemista, sillä se on harvinaisen sähköistä ja muutenkin työtila oli hetken päästä kuin raekuuron jäljiltä...) kuin myös mummun vanhat T-paidatkin, aasin vetoisuus on ihan omaa luokkaansa..

Aasi valmiina. Kaava vaatisi ehkä hieman lisää tuotekehittelyä, mutta lopputulos oli muutoin oikein toimiva ja täytti sille asetetut odotukset eli oli aasimainen, pehmoinen ja seurallinen. Näin vuoden käytön jälkeen huomaan, että mahakappaleeksi olisi kannattanut valita jotain muuta kuin joustavaa fleeceä, aasille on nimittäin käynyt kuten ratsastuskoulun hevosvanhuksille, jotka ovat saaneet liian monta makupalaa innokkailta pikkutytöiltä... se on lihonnut. Ja jostain syystä, kun aasia on kannettu paljon, sen jaloissa on onttoja kohtia...

 Aasilla oli pitkä matka Betlehemiin, joten onneksi se ei joutunut kävelemään itse koko matkaa...

 Sittemmin aasilla on ollut muitakin rooleja. Kesällä se esitti kerran Bileamin aasia, ( 4. Mooses, luku 22) joka varoitti Bileamia tekemästä vääriä ratkaisuja - kuka on sanonut, että aasi on tyhmä?

Last year I needed a donkey for my Christmas story. As you can guess there are no much donkeys in the markets... So I had to do it by myself. I found many photos of donkeys from the net. I made patterns according them and here you can see the final outcome.

Hei!

Onkohan minulla vielä lukijoita vai höpisenkö itsekseni? Kävijälaskuri pyörii, mutta olen pudonnut sen kärryiltä jo ajat sitten. Todennäköisesti blogini päivittyy ensi talvenakin vielä aika hitaasti muiden kiireiden vuoksi. Valitettavan huonosti olen ehtinyt myös muita blogeja lukemaan. Mutta paina nyt vaika tykkää, jos satuit käymään täällä  nyt tai kernaasti voit kommentoidakin!

Essukangas on leikattu. Kangas on samaa luonnonvalkoista pellavaa kuin paidassakin. Työ sujui kahdessa minuutissa, kun sitä oli ensin suunnitellut noin kaksi vuotta. No, hyvin suunniteltu työ on puoliksi tehty vai miten se meni...
Huomenna pitäisi ilmoittautua kansalaisopiston kansallispukukurssille, jotta myös tykkimyssy edityisi. Kotona se menee vain hukkaan. Onneksi viimekertainen hukka löytyi melko ennakoitavasta paikasta, en ehtinyt tuskastua etsimiseen.

Elokuussa

Olen löytänyt, pessyt ja silittänyt kansallispuvun essukankaan. Aika moinen edistysaskel, kun kangas on ollut kaksi vuotta ostopaketissa odottamassa tekijäänsä. Vielä, kun löytäisi tykkimyssyn tekeleen! Osat lienevät eri puolilla taloa, ties minkä komeron nurkkia pitäisi penkoa.
Sää on kaunis, melkein meinasin lähteä polkupyörällä töihin, mutta renkaissa ei juuri ollut ilmaa ja pyörähuoltaja nukkui vielä, joten autolla on lähdettävä.

Ompelua - Sewing

Olen käynyt kangaskaupassa. Löysin äidille koivukuvioisen verhokankaan, josta oli ollut puhetta jo vuoden verran. Nyt näin sitä näyteikkunassa ajaessani liikkeen ohi, joten oli pakko poiketa.

I got my sewing inspiration back while I made these curtains for my mother. I saw this birch printed fabric on the fabric store window so I have to bought it.

Lisää kankaita toisesta kangaskaupasta, tällä kertaa tyttärelle haalarikangasta ja kevätjuhliin sopivaa mekkokangasta.

After those curtains I visited another fabric store finding more materials - this time for my doughter.

Vaikka en saakaan mitään alennuksia (valitettavasti) Eurokankaan mainostamisesta, on pakko laittaa kuva sen muovikassista tänne, se on niin ihana "oikeine" ikkunoineen!
 I had to take also a picture of the plastic bag of the store, because it's so wonderful; "real" window to see what you have bought..

Omista varastoista löytyi sopiva paitakangas tyttären voimisteluesitykseen. Ainut vaatimus oli mustavalkoraita, ei onneksi tarvinnut olla tasaraitaa.
 A shirt is ready, a dress needs little more sewing...
Now back to sewing!
Nyt takaisin ompelemaan!

Pipoja!

 Tämä pipo nähtiin marraskuussa käsityömessuilla Tampereella ja sieltä ostettiin langatkin (Novita Silmu, mohair/polyamidi/akryyli ja Novita Crystal, akryyli/mohair/polyamidi, tupsu on vanhaa 7-veljestä kanervan sävy). Mallipipo oli neulottu 10 mm:n (sentin!) puikoilla. Omasta puikkovalikoimastani ei kuitenkaan löytynyt niin muhkeita puikkoja, joten tämä on tiiviimpi, neulottu 5 mm:n puikoilla. Ohje löytyy Novitan talven 2011 lehdestä.
Ps. Noita pröpelöpintaisia lettinauhoja ei kuuleman mukaan enää valmisteta. Ei ole kysyntää... Ok, en minäkään arkipäiväisin niillä jaksaisi letittää, mutta jossain juhlatilanteissa (kuten joulukortin kuvauksissa) olisivat paikallaan.

Aiemmin syksyllä valmistunut pipo Novitan Jenika-langasta. Lienee joku kausilanka, akryylia, nyt jo aivan nyppyyntynyt tapaus.. tosin on ollut kovasssa käytössäkin. Malli omasta päästä.

Dress of November in summer forest (and meadow...)

So I sewed this dress last November when my daughter had birthday... Photos I had over half year later... it was too cold winter :-) The fabric is from old table cloth I found from flea market of friend!

Kansallispuku nyt.

Minulla oli tavoitteena saada kansallispuku valmiiksi kummitytön rippijuhliin mennessä. Ilman sitä se ei olisi nyt edes tässä kunnossa. Noh, kyllä se joten kuten tuli käyttövalmiiksi, vaikka essu ja tykkimyssy ovat vielä pahasti kesken. Essukankaan ostin jo vuosi takaisin, kun luulin ompelevani sen viime kesänä. Tosi asiassa avasin Nuikkisen perinteiseen paperikääröön käärimän paketin vasta muutama päivä sitten ja totesin, ettei esiliina taida valmistua ainakaan näihin juhliin. Kangas on nyt pestynä ja odottaa silittäjää.. Tykkimyssyn koppa on valmiina (itseasiassa kaksi!) ja silkkiä olen alkanut kirjoa joskus kevättalvella.

Mutta hameen sain ommeltua tänä keväänä. Ok, viimeiset helman pistot edellisenä iltana.. jostain syystä helman leveys yllätti. Ja pakko tunnustaa, että jossain kohtaa jouduin käyttämään Husqkvarnaa apuna. Hame on aika painava, johtuneeko siitä vai mistä, mutta hame on hiukan liian pitkä. Harmi, ettei tällä hetkellä ole mitään juhlaa tiedossa, joka nopeuttaisi projektin loppuunsaattamista!

Loppuviimeksi olen kuitenkin tosi tyytyväinen! Nyt ei tarvitse miettiä, mitä laittaisi päälleen juhliin - ainakin luulisin niin.

Ja takaa.

Kummitytön rippimekko

 Tästä kaikki alkoi. Kummitytön lähettämä piirros.

Rusetti.

Boleron vuori hameen kukkakangasta.

 Vuorin tukitikkaus, päällisen ja vuorin välissä tere samasta satiinikankaasta.

Valmis bolero.

 Rusetti paikoillaan.

Kukallisen puuvillakankaan päällä kimalteleva tylli, helmassa pitsiä.

Juhla.

Feresi II

 Tämäkään feresi ei ole ihan perinteinen pituutensa eikä kankaiden puolesta. Käyttäjä valitsi kankaaksi Marimekon unikkokuosin. Puettavuuden helpottamiseksi lisäsin vetoketjun sivusaumaan. Essua en ehtinyt tehdä näihin juhliin tehdä, joten etukappaleen väljyys koottiin rusettinauhalla. Mekko kantattiin punaisella vinonauhalla.

 Puseron kaava on muunneltu feresin kaavasta (Käsityölehti 5/2004). Pääntietä on suurennettu hieman ja kanttauksen sijaan laitoin kuminauhakujan tuomaan käyttömukavuutta. Kankaana (valitettavasti osittain tekokuituinen) valkoinen brodyyrikangas. Ja alunperinhän ei feresin kanssa ole legginssejä taidettu käyttää :-)

Seinäkiipeilyä feresissä..

Feresi I - kokeilu

 Innostuin kevättalvella feresistä. Tein tunikapituisen kokeilun varastoistani löytyneistä materiaaleista. Feresi on karjalainen kansanpuku (aiemmin nimenomaan ortodoksien käyttämä vaate Karjalassa, toisinaan myös sarafaaniksi kutsuttu, nykyään näillä ei kai mitään varsinaista eroa ole, sarafaanin historia yltää aina muinaiseen Persiaan asti..), sitä ei rajoita kansallispuvun tiukat säännöt materiaaleista ja käytöstä, vaan se voidaan valmistaa melkein mistä vain (nykyään useimmiten puuvillasta, perinteisesti viilasta, silkistä tai damastista) ja itse ajattelen, että kaavoja voi vapaasti soveltaa.. tämän kaavan löysin Käsityö 5/2004 -lehdestä. Koot lapselle ja aikuiselle.

 Takakappaleen laskostus. Tumma kangas, joten eipä laskokset juuri näy, mutta niitä on sentin välein! Tämä on aikaa vievin osuus feresin ompelussa. Laskokset kiinnittyvät nurjalle ommeltavaan nauhakujaan. 

 Feresi takaa. Alla oleva paita kuvausrekvisiittaa, ei feresin oma paita.

Summertime...

Kesä. Toukokuussa oli kauhea kiire mm. tämän kanssa (kuvia myöhemmin lisää, ehkä) ja viime viikolla oli liian kuuma, jotta olisi voinut tehdä yhtään mitään vapaa-ajalla, paitsi käydä uimassa ihan meressä asti, siis jopa minä, jo kesäkuussa. Tällä viikolla on taas ollut sopiva keli ompelemiseen. Kaikenlaista aloitettuna... feresiä ja muuta. Kiire. Taas.

Summer. I`ve been busy with many kinds of sewings.. Last week was too hot to sew, I could only swim but now it´s better..

 On ommeltu.
 I`ve sewed.

 Olen käynyt kangaskaupoissa ja löytänyt kankaita, joita en ehkä muutoin olisi tiennyt tarvitsevani..
I have found new fabrics... I didn´t know I need these before I saw them..

Ihania puuvillakankaita Tampereella Poppanavakassa tilkkutöiden ja muiden ystäville :-)

www.poppanavakka.fi