sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Talven saldo
























Kansallispukukurssi on ohi tältä talvelta vaikka lunta on vielä maassa. Talven saldoksi tuli paita ja liivi. Omaksi yllätyksekseni ompelin kaiken käsin, eikä se edes ollut niin hidasta kuin aluksi kuvittelin. Vain paidan alakappaleen poimutuksen ja liivin selän körttien poimulangan ompelin koneella. Myös liivin silmut ja nyöri on tehty itse. Paita ulottuu polven alapuolelle, joten se toimii myös alushameena ..sitten kun se päällyshame on valmis. Olen tyytyväinen tulokseen, kurssi olisi saanut jatkua ainakin huhtikuun loppuun, eihän vielä kesälomat ala.


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Liivi etenee - I´m sewing the bodice

Sattumoisin löysin nettiin kirjoitetun Kalevalan. Täytyy tunnustaa, että Kalevalan tuntemukseni on hyvin heikkoa ellei olematonta. Luin siitä pätkän (onko pätkä nyt huono sana kansalliseepoksesta?), jossa kerrottiin Väinämöisen haaveilevan kalasta, hauesta, mutta ensin piti tehdä verkko, jolla saalis saataisiin. Runossa kerrottiin verkon valmistus alusta alkaen, ensin tarvittiin liinapelto, sitten kuvailtiin miten kypsät pellavat korjattiin ja käsiteltiin langaksi asti. Sen jälkeen päästiin kutomaan kalaverkkoa. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että verkot ennen nailonia ja ennen puuvillaa olivat nekin pellavaa! Isäni, joka oli kalastaja, vielä muistaa puuvillaiset verkot, tosin en tiedä, kalastiko hän sellaisilla koskaan.

Milloin pellavasta muuten tuli pellava? Ennen vanhaan on kai puhuttu vallan liinasta ja ruotsin lin, englannin linen lienevät samaa alkuperää. Liinavaate-sanakin viittaa niissä alkujaan käytettyyn materiaaliin ennen puuvillan ehtimistä näille leveysasteille.






















Melkein tunsin kaskisavun nenässäni lukiessani kertomusta ja jotenkin siitä virisi taas innostus kansallispuvun tekoonkin. Tänä keväänä on kurssia jäljellä enää kaksi kertaa, joten kauheasti ei enää ehdi tehdä, mutta yritän saada liivin valmiiksi. Essua osaan tehdä kesän aikana kotona ilman ohjaustakin, loput osat jäävät ensi talven tavoitteeksi.
Mutta tässä vaiheessa liivi alkaa jo näyttää ihan liiviltä! Olen ommellut käsin vuorin luonnonvärisestä pellavasta ja päällisen aiemmin tilaamastani villakankaasta, nyt on vuorossa niiden yhdistäminen. Hankalin kohta on takakappaleen körttien ompelu. Olisi kiva, että ne valmiina olisivat pyöreän muotoiset, helposti tulee kulmikkuutta.






Pupumme Lätty istuu kangaskasan päällä. Se on huomannut, ettei niistä kuitenkaan kukaan mitään ompele, pyörivät vain nurkissa..

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Huudettua



Eilen löysin postilaatikosta Bo Lönnquistin kirjan Kansanpuku ja kansallispuku (v. 1979). Se oli tarjolla 3,5o euron hintaan huuto.netissä, joten tartuin syöttiin. Minullahan ei ole vielä tarpeeksi erilaisia pukuhistoriaa käsitteleviä teoksia.. Kirjan alkuosassa on aika kattavasti yleistä suomalaisen vaatetuksen historiaa, loppupuolella esitellään muutamia kansallispukuja ja niiden, lähinnä kankaiden kutomisohjeet. Kaavoja ei löydy. Vas. yläkulman Helmi Vuorelman lasten kansallispukukuva (klikkaa isommaksi) on huvittava, 70-luvulle tyypillisiä, niin lyhyitä hameita! Ja kun ajattelee, miten pian ne käyvät lyhyiksi, ei kai kukaan hommannut lapselleen noin lyhyttä pukua (vaikka sitten olisikin käänteessä varaa). Myös antrealaiset valkoiset kirkkokäsineet tupsuineen ovat hauskat. Mielenkiintoinen kirja.
Posted by Picasa

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ihmisen tie

rykelmä hoitajia synnytyssalissa
rykelmä lapsia tarhassa
rykelmä oppilaita hiihtokisoissa
rykelmä työkavereita kahvipöydässä
rykelmä hoitajia vanhainkodissa
rykelmä omaisia haudalla

ihmisen tie
rykelmästä rykelmään

yksin


Diina

Runotorstain aihe rykelmä. Kamala sana, enkä aikonut osallistua, mutta tuollaisia lauseita kirjoutui paperille..