Sattumoisin löysin nettiin kirjoitetun Kalevalan. Täytyy tunnustaa, että Kalevalan tuntemukseni on hyvin heikkoa ellei olematonta. Luin siitä pätkän (onko pätkä nyt huono sana kansalliseepoksesta?), jossa kerrottiin Väinämöisen haaveilevan kalasta, hauesta, mutta ensin piti tehdä verkko, jolla saalis saataisiin. Runossa kerrottiin verkon valmistus alusta alkaen, ensin tarvittiin liinapelto, sitten kuvailtiin miten kypsät pellavat korjattiin ja käsiteltiin langaksi asti. Sen jälkeen päästiin kutomaan kalaverkkoa. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että verkot ennen nailonia ja ennen puuvillaa olivat nekin pellavaa! Isäni, joka oli kalastaja, vielä muistaa puuvillaiset verkot, tosin en tiedä, kalastiko hän sellaisilla koskaan.
Milloin pellavasta muuten tuli pellava? Ennen vanhaan on kai puhuttu vallan liinasta ja ruotsin lin, englannin linen lienevät samaa alkuperää. Liinavaate-sanakin viittaa niissä alkujaan käytettyyn materiaaliin ennen puuvillan ehtimistä näille leveysasteille.
Melkein tunsin kaskisavun nenässäni lukiessani kertomusta ja jotenkin siitä virisi taas innostus kansallispuvun tekoonkin. Tänä keväänä on kurssia jäljellä enää kaksi kertaa, joten kauheasti ei enää ehdi tehdä, mutta yritän saada liivin valmiiksi. Essua osaan tehdä kesän aikana kotona ilman ohjaustakin, loput osat jäävät ensi talven tavoitteeksi.
Mutta tässä vaiheessa liivi alkaa jo näyttää ihan liiviltä! Olen ommellut käsin vuorin luonnonvärisestä pellavasta ja päällisen aiemmin tilaamastani villakankaasta, nyt on vuorossa niiden yhdistäminen. Hankalin kohta on takakappaleen körttien ompelu. Olisi kiva, että ne valmiina olisivat pyöreän muotoiset, helposti tulee kulmikkuutta.
Pupumme Lätty istuu kangaskasan päällä. Se on huomannut, ettei niistä kuitenkaan kukaan mitään ompele, pyörivät vain nurkissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti