Voihan tykkimyssy!

 Jos ei oikein tahdo löytyä inspiraatiota tykkimyssyn kirjontaan, ainahan voi blogata aiheesta. Sitten näyttää siltä, kuin olisi kovinkin ahkera... Mitä enemmän ajattelen, sitä isommalta edessä oleva työmäärä alkaa tuntumaan. Eli ei kannattaisi ajatella, vaan ommella.

Lankana käytän Anchorin puuvillaista muliinilankaa kaksisäikeisenä. Silkkilanka olisi kai alkuperäisempi, mutta Anchor oli laajassa värivalikoimassaan helpompilöytöinen paikallisesta käsityöliikkeestä, Käsityö Kamariinasta. Alkuun ajattelin, että Keski-Suomen kansallispuvun tykkimyssyn kirjontakuvio on kovin hentoinen, olisin ehkä tykännyt värikkäämmästä ja runsaammasta kuviosta, mutta nyt kun olen aloitellut ompelemista, minusta tuntuu, että tässä on ihan riittävästi haastetta ja ajankulua!

Jättityyny

 Terra on hankala paikka. Se sijaitsee ruokakauppamme naapurissa ja siellä tulee helposti poikettua hakemassa yhtäkkiä jotain pientä, vaikkapa uutta polttimoa palaneen tilalle. Samalla tulee kiertäneeksi puolen kauppaa ja koululainen löytää sieltä kivoja juttuja, joita ei ennen tiennyt haluavansa lainkaan. Kuten jättikokoisen tyynyn, jota voisi käyttää esim. istuimena lattialla. "No tuollaisen voisin tehdä itsekin", ajattelin.  Prismasta löytyikin sitten joku kerta sopivan kokoinen (60 x 80 cm) sisätyyny.

 Kankaaksi valikoitui joskus Marimekon alelaatikosta löytynyt juuri sopivan kokoinen palakangas, Sanna Annukan suunnittelema "Kanteleen kutsu". Värityskin on hyvin vuodenaikaan sopiva, ihan vahingossa tuli jouluisen oloinen tyyny! Loppuviimeksi en ole varma, kumpi oli edullisempi vaihtoehto, tehdä itse vai se valmis...

Tyyny melkein sille kuuluvalla paikallaan.

 Koululaisen valitsemaa sisustusta, lamppu jo kerran mainitusta rautakaupasta (vai onkohan rautakauppa jo aikansa elänyt nimike kaupalle, jossa raudan osuus myyntiartikkeleiden joukossa vähenee ja vähenee...) ja äidinkin mieltä lämmittävä (tai ainakin sain hieman vaikuttaa ostopäätökseen) tapetti taasen on Värisilmän Lilleby Kids-mallistoa. Taustalla näkyvä valkoinen viiva on puhelinjohtoa, jota kukaan ei ole toimertunut laittamaan oikealla paikalle..

Ja lopuksi vielä talven iloja, sinitianen ja talitianen (vai taliainen, kuten lapsukainen joskus vahingossa lausui) ruokailemassa pihapuussamme.