Voihan tykkimyssy!

 Jos ei oikein tahdo löytyä inspiraatiota tykkimyssyn kirjontaan, ainahan voi blogata aiheesta. Sitten näyttää siltä, kuin olisi kovinkin ahkera... Mitä enemmän ajattelen, sitä isommalta edessä oleva työmäärä alkaa tuntumaan. Eli ei kannattaisi ajatella, vaan ommella.

Lankana käytän Anchorin puuvillaista muliinilankaa kaksisäikeisenä. Silkkilanka olisi kai alkuperäisempi, mutta Anchor oli laajassa värivalikoimassaan helpompilöytöinen paikallisesta käsityöliikkeestä, Käsityö Kamariinasta. Alkuun ajattelin, että Keski-Suomen kansallispuvun tykkimyssyn kirjontakuvio on kovin hentoinen, olisin ehkä tykännyt värikkäämmästä ja runsaammasta kuviosta, mutta nyt kun olen aloitellut ompelemista, minusta tuntuu, että tässä on ihan riittävästi haastetta ja ajankulua!

Jättityyny

 Terra on hankala paikka. Se sijaitsee ruokakauppamme naapurissa ja siellä tulee helposti poikettua hakemassa yhtäkkiä jotain pientä, vaikkapa uutta polttimoa palaneen tilalle. Samalla tulee kiertäneeksi puolen kauppaa ja koululainen löytää sieltä kivoja juttuja, joita ei ennen tiennyt haluavansa lainkaan. Kuten jättikokoisen tyynyn, jota voisi käyttää esim. istuimena lattialla. "No tuollaisen voisin tehdä itsekin", ajattelin.  Prismasta löytyikin sitten joku kerta sopivan kokoinen (60 x 80 cm) sisätyyny.

 Kankaaksi valikoitui joskus Marimekon alelaatikosta löytynyt juuri sopivan kokoinen palakangas, Sanna Annukan suunnittelema "Kanteleen kutsu". Värityskin on hyvin vuodenaikaan sopiva, ihan vahingossa tuli jouluisen oloinen tyyny! Loppuviimeksi en ole varma, kumpi oli edullisempi vaihtoehto, tehdä itse vai se valmis...

Tyyny melkein sille kuuluvalla paikallaan.

 Koululaisen valitsemaa sisustusta, lamppu jo kerran mainitusta rautakaupasta (vai onkohan rautakauppa jo aikansa elänyt nimike kaupalle, jossa raudan osuus myyntiartikkeleiden joukossa vähenee ja vähenee...) ja äidinkin mieltä lämmittävä (tai ainakin sain hieman vaikuttaa ostopäätökseen) tapetti taasen on Värisilmän Lilleby Kids-mallistoa. Taustalla näkyvä valkoinen viiva on puhelinjohtoa, jota kukaan ei ole toimertunut laittamaan oikealla paikalle..

Ja lopuksi vielä talven iloja, sinitianen ja talitianen (vai taliainen, kuten lapsukainen joskus vahingossa lausui) ruokailemassa pihapuussamme.

Essu on valmis - An apron is finished

...mutta kuvia ei ole. Vielä. Ja en ehkä sittenkään pidä ihan noin pelkistetystä, yksinkertaisesta valkeasta pellavaessusta nyt kun näen lopputuloksen (mietin jo silittämisen vaikeutta, tai ainakin siliänä pitämisen mahdottomuutta) ...varsinkin kun tiedän, että Keski-Suomen pukuun kuuluu myös painokuviollinen sinikukallinen esiliina sekä vihreä silkkinen vaihtoehto... Hyvä silti, että on useampi vaihtoehto.
Mutta essu oli loppuviimeksi nopea tehdä ja valmistui melkein huomaamatta.

Aasimainen tarina - The Donkey Story

Koska joulu jo kohta kolkuttelee ovia, on oiva aika kirjoittaa teille aasista. Tarvitsin viime vuonna aasin pienimuotoista joulunäytelmää varten . Niitä nyt ei kovin kauheasti kauppojen hyllyillä taida lojua (lukunottamatta Ihaa-aasia), joten päätin tehdä sellaisen itse. Hahmottaakseni paremmin eläimen muotoa etsin netistä (nykyään kaikki on niin helppoa...tai ainakin niin nettiä...) aasin kuvia, joita siellä olikin pilvin pimein. Valitsin mielestäni sopivimmat kuvat, yksi kuva päästä ja toinen kokovartalokuva.

Sitten vain kaavanpiirtoon, joka tapahtui katsomalla kuvia ja yrittämällä hahmottaa siitä aasin mittasuhteita. Lähinnä siis mutu-tekniikalla. Varastoista löytyi materiaaleja hyvin, mitään ei tarvinnut ostaa. Suurin osa aasia on ruskeaa puuvillasamettia, kavion pohjissa (kai aasilla on kaviot?) vähän mustaa fleeceä. Aasin vatsa, korvan alapuoli ja turpa ovat beigeä fleeceä. Harja ja häntä ovat harmaata Novitan 7 veljestä -lankaa.

Silmät on hyvä muistaa laittaa ennen täyttöä...

 ...ja tässä aasi sisuksia vaille valmiina.

 Täytteeksi kävi niin styroxrouhe (suosittelen käsien kunnollista rasvaamista ennen rouheeseen koskemista, sillä se on harvinaisen sähköistä ja muutenkin työtila oli hetken päästä kuin raekuuron jäljiltä...) kuin myös mummun vanhat T-paidatkin, aasin vetoisuus on ihan omaa luokkaansa..

Aasi valmiina. Kaava vaatisi ehkä hieman lisää tuotekehittelyä, mutta lopputulos oli muutoin oikein toimiva ja täytti sille asetetut odotukset eli oli aasimainen, pehmoinen ja seurallinen. Näin vuoden käytön jälkeen huomaan, että mahakappaleeksi olisi kannattanut valita jotain muuta kuin joustavaa fleeceä, aasille on nimittäin käynyt kuten ratsastuskoulun hevosvanhuksille, jotka ovat saaneet liian monta makupalaa innokkailta pikkutytöiltä... se on lihonnut. Ja jostain syystä, kun aasia on kannettu paljon, sen jaloissa on onttoja kohtia...

 Aasilla oli pitkä matka Betlehemiin, joten onneksi se ei joutunut kävelemään itse koko matkaa...

 Sittemmin aasilla on ollut muitakin rooleja. Kesällä se esitti kerran Bileamin aasia, ( 4. Mooses, luku 22) joka varoitti Bileamia tekemästä vääriä ratkaisuja - kuka on sanonut, että aasi on tyhmä?

Last year I needed a donkey for my Christmas story. As you can guess there are no much donkeys in the markets... So I had to do it by myself. I found many photos of donkeys from the net. I made patterns according them and here you can see the final outcome.

Hei!

Onkohan minulla vielä lukijoita vai höpisenkö itsekseni? Kävijälaskuri pyörii, mutta olen pudonnut sen kärryiltä jo ajat sitten. Todennäköisesti blogini päivittyy ensi talvenakin vielä aika hitaasti muiden kiireiden vuoksi. Valitettavan huonosti olen ehtinyt myös muita blogeja lukemaan. Mutta paina nyt vaika tykkää, jos satuit käymään täällä  nyt tai kernaasti voit kommentoidakin!

Essukangas on leikattu. Kangas on samaa luonnonvalkoista pellavaa kuin paidassakin. Työ sujui kahdessa minuutissa, kun sitä oli ensin suunnitellut noin kaksi vuotta. No, hyvin suunniteltu työ on puoliksi tehty vai miten se meni...
Huomenna pitäisi ilmoittautua kansalaisopiston kansallispukukurssille, jotta myös tykkimyssy edityisi. Kotona se menee vain hukkaan. Onneksi viimekertainen hukka löytyi melko ennakoitavasta paikasta, en ehtinyt tuskastua etsimiseen.

Elokuussa

Olen löytänyt, pessyt ja silittänyt kansallispuvun essukankaan. Aika moinen edistysaskel, kun kangas on ollut kaksi vuotta ostopaketissa odottamassa tekijäänsä. Vielä, kun löytäisi tykkimyssyn tekeleen! Osat lienevät eri puolilla taloa, ties minkä komeron nurkkia pitäisi penkoa.
Sää on kaunis, melkein meinasin lähteä polkupyörällä töihin, mutta renkaissa ei juuri ollut ilmaa ja pyörähuoltaja nukkui vielä, joten autolla on lähdettävä.

Ompelua - Sewing

Olen käynyt kangaskaupassa. Löysin äidille koivukuvioisen verhokankaan, josta oli ollut puhetta jo vuoden verran. Nyt näin sitä näyteikkunassa ajaessani liikkeen ohi, joten oli pakko poiketa.

I got my sewing inspiration back while I made these curtains for my mother. I saw this birch printed fabric on the fabric store window so I have to bought it.

Lisää kankaita toisesta kangaskaupasta, tällä kertaa tyttärelle haalarikangasta ja kevätjuhliin sopivaa mekkokangasta.

After those curtains I visited another fabric store finding more materials - this time for my doughter.

Vaikka en saakaan mitään alennuksia (valitettavasti) Eurokankaan mainostamisesta, on pakko laittaa kuva sen muovikassista tänne, se on niin ihana "oikeine" ikkunoineen!
 I had to take also a picture of the plastic bag of the store, because it's so wonderful; "real" window to see what you have bought..

Omista varastoista löytyi sopiva paitakangas tyttären voimisteluesitykseen. Ainut vaatimus oli mustavalkoraita, ei onneksi tarvinnut olla tasaraitaa.
 A shirt is ready, a dress needs little more sewing...
Now back to sewing!
Nyt takaisin ompelemaan!

Pipoja!

 Tämä pipo nähtiin marraskuussa käsityömessuilla Tampereella ja sieltä ostettiin langatkin (Novita Silmu, mohair/polyamidi/akryyli ja Novita Crystal, akryyli/mohair/polyamidi, tupsu on vanhaa 7-veljestä kanervan sävy). Mallipipo oli neulottu 10 mm:n (sentin!) puikoilla. Omasta puikkovalikoimastani ei kuitenkaan löytynyt niin muhkeita puikkoja, joten tämä on tiiviimpi, neulottu 5 mm:n puikoilla. Ohje löytyy Novitan talven 2011 lehdestä.
Ps. Noita pröpelöpintaisia lettinauhoja ei kuuleman mukaan enää valmisteta. Ei ole kysyntää... Ok, en minäkään arkipäiväisin niillä jaksaisi letittää, mutta jossain juhlatilanteissa (kuten joulukortin kuvauksissa) olisivat paikallaan.

Aiemmin syksyllä valmistunut pipo Novitan Jenika-langasta. Lienee joku kausilanka, akryylia, nyt jo aivan nyppyyntynyt tapaus.. tosin on ollut kovasssa käytössäkin. Malli omasta päästä.