Kesälomalainen löysi mökin kätköistä vanhan tunikani, joka on
matkamuisto 21 vuoden takaa ja halusi pukea sen päällensä. Minua vähän pelotti, miten vanhalle rakkaalle vaatteelle käy lomalaisen kolutessa metsiä ja kallioita, joten lupasin ommella hänelle ihan oman version (kun malli oli niin helppo).
Varastoista löytyi metrikaupalla pinkkiä polyamidi-lycratrikoota, joka tuntui juuri sopivalta tarkotukseen. Tunikan valmistuttua huomasin kuitenkin, että hapsut eivät käperry samalla tavoin kuin puuvillassa. Vaikka niitä kuinka olisi venyttänyt, ne vain pysyivät kuosissaan. Vaate oli mieleinen ja pääsi heti käyttöön. Olen havainnut, että myös Hello Kitty-merkin ompelu vaatteeseen kuin vaatteeseen nostaa sen arvoa kummasti..
Tätä vaikeammat käsityöt (yli neljä saumaa) eivät vain tunnu valmistuvan, onneksi sain luvan ottaa kuvan toisen tekemistä töistä:
Eikö olekin kaunis peitto!
Sitten jotain vähemmän kaunista rannassa, lapset löysivät käärmeen! En ole aikaisemmin nähnyt siellä yhtään käärmettä, tämäkin näytti aika liikkumattomalta ja kummipoika väitti, että se oli kuollut. En ole varma, en halunnut tehdä lähempää tuttavuutta sen kanssa..
Lopuksi vielä kauniita kukkia, jottei yöunet mene.
